Kiihottaminen kansanryhmää vastaan Suomen lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä

Juridiikan alaan liittyvässä opinnäytteessä tarkasteltiin kiihottamista kansanryhmää kohtaan koskevaa Rikoslain pykälää (RL 11:10) ja sen käyttöä Suomessa. Tutkimus on tehty käymällä läpi ja analysoimalla aihetta käsittelevää oikeustieteellistä kirjallisuutta, rikollisuutta koskevia virallisia tilastoja sekä oikeustapauksia. Kiihottamispykälän soveltamisessa on kyse perustuslain ja ihmisoikeussopimusten takaaman sananvapauden rajoittamisesta, joten työssä tarkasteltiin aluksi sananvapauden asemaa ihmisoikeussopimuksissa ja hyväksyttäviä perusteita sananvapauden rajoittamiselle. Tässä suhteessa keskeisin ihmisoikeussopimus on Euroopan ihmisoikeussopimus, joka on juridisesti sitova kaikissa Euroopan Neuvoston jäsenmaissa. Opinnäytteessä tarkasteltiin myös rikoslain kiihottamispykälän muotoutumista ja siihen tehtyjä uusien kansainvälisten sopimusten vaatimia muutoksia. Työssä käytiin läpi pykälän nykymuoto ja sen rikokselle määrittämä tunnusmerkistö. Opinnäytteessä esiteltiin myös sananvapausrikosten syyttämiskäytäntö, joka poikkeaa yleisestä rikosprosessissa siinä, että syyttämisoikeus on keskitetty valtakunnansyyttäjälle. Kiihottamisrikosten yleisyyttä tarkasteltiin tutkimalla rikollisuutta ja rangaistuksia koskevia viranomaisten tuottamia tilastotietoja vuodesta 2008 lähtien eli kiihottamispykälän viimeisten muutosten jälkeen. Työssä käytiin läpi myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä sekä suomalaisia oikeustapauksia. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on varsin harvinainen rikosnimike. Syyteharkintaan edenneitä rikosepäilyjä on ollut noin kymmenkunta vuodessa ja rikoksesta on tuomittu 1–4 henkilöä vuodessa. Rikosepäilyt ovat lisääntyneet huomattavasti vuodesta 2014 lähtien.The thesis that was written on the field of jurisprudence examined the legal usage of one section (11:10) in the Finnish Criminal Law dealing with agitation against ethnic groups. The study was implemented by reviewing literature on the field of jurisprudence, official statistics about crimes and court cases. The application of the agitation section includes restrictions to the freedom of expression, which is a basic human right. Therefore, the thesis first focused on analysing the role of the freedom of speech in international human rights conventions and on legitimate reasons for restricting the freedom of speech. The most important convention in this regard is the European Convention on Human Rights as it is legally binding in the member states of the Council of Europe. The thesis also addressed the history and development of the criminal law section in question as well as the changes made in it as required by international agreements. The work examined the present form of the section and the essential elements defined for the offence. The discussion of the section also included the prosecution process concerning the freedom of expression in Finland as it differs from the basic process in that the Prosecutor General is the prosecutor in all the cases. The prevalence of these crimes was examined by studying statistics on crimes and convictions in Finland since 2008, in other words, after the latest changes in the section. The thesis also analysed the decisions of the European Court of Human Rights and Finnish national courts in order to specify the legal praxis. Agitation against ethnic groups is not a common type of crime in Finland. The prosecutors have handled approximately ten cases in one year, and about 1 to 4 persons have been convicted of this crime yearly. However, the number of cases has risen dramatically since the year 2014