Kansanedustajan sananvapauden toteutuminen eduskunnassa ja sosiaalisessa mediassa

Sananvapaus on termi, joka on etenkin kansanedustajien keskuudessa herättänyt viime vuosina paljon keskustelua, ja mediassa on tullut esille tapauksia, jotka jakavat mielipiteitä asiasta. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, toteutuuko kansanedustajien sananvapaus perustuslain mukaisesti sekä eduskunnan istunnoissa että sosiaalisessa mediassa. Lisäksi tutkitaan sananvapauteen liittyviä ongelmia Suomen lainsäädännössä sekä eroa sananvapauden ja vihapuheen välillä. Tutkielma on oikeusdogmaattinen ja siinä avataan eri sananvapauteen liittyvien käsitteiden merkitystä. Tämän lisäksi tutkielmassa analysoidaan kolmen eri kansanedustajan oikeudellisia tapauksia: Jussi Halla-ahon tapaus vuodelta 2008, Juha Mäenpään tapaus vuodelta 2019 ja tutkimuksen teon aikaan yhä keskeneräinen Päivi Räsäsen tapaus, joka sai alkunsa vuonna 2021. Kaikissa tapauksissa keskeisenä rikosnimikkeenä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Tutkimuksessa hyödynnetään perustuslakia ja rikoslakia sekä Euroopan yleissopimuksia. Suuri osa tutkielmassa käytetystä aineistosta on sähköistä, johtuen vähäisestä kirjallisuuden määrästä aiheeseen liittyen. Tutkielmassa havaitaan, että vaikka kansanedustajilla on Suomessa laaja sananvapaus, ovat vihapuheen käsite ja sananvapauteen liittyvät lait epäselviä, ja pykälät voivat olla ristiriidassa toistensa kanssa. Tämä vaikuttaa kansanedustajan käyttäytymiseen eduskunnassa ja sosiaalisessa mediassa, eikä tämä voi olla varma mitä ajatuksia tai lausumia saa tuoda ilmi lain puitteissa ja mitä ei. Koska kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja etenkin vihapuhe ovat tulkinnanvaraisia, voivat niihin perustetut tuomiot olla mielivaltaisia. Sananvapauteen vaikuttavia lakipykäliä tulisi tästä syystä täsmentää.Freedom of speech is a term that has stirred up a lot of conversation among parliamentarians in the last few years. There have also been cases concerning freedom of speech in the media, which have split opinions about the subject. This study aimed to find out whether Finnish parliamentarians’ freedom of speech both in parliament and in social media is comes true as it is written in the constitutional law or not. The study also brought up the problems concerning freedom of speech in the Finnish legislation and the difference between freedom of speech and hate speech. The study is a legal dogmatic, and it explains different concepts concerning freedom of speech. This study also analyzed three different legal cases of parliamentarians: Jussi Halla-aho’s case from the year 2008, Juha Mäenpää’s case from the year 2019 and Päivi Räsänen’s case, which began in the year 2021 and is still in process. In all three cases the central label of crime was incitement to ethnic or racial hatred. The study used constitutional law, criminal law, and European general conventions. Most material used in the research was electrical, due to the scarcity of literacy about the topic. It was observed that even though the parliamentarians in Finland have an extensive freedom of speech, the concept of hate speech, and the laws concerning freedom of speech are unclear and the different sections in those laws can contradict each other. This influences the acts of parliamentarians in the parliament and on social media, and they cannot be certain which thoughts or comments they are allowed to bring forth and which are not. Because incitement to ethnic or racial hatred and especially hate speech is ambiguous, can the sentences based on these offences be arbitrary. Therefore, the sections that impact freedom of speech should be clarified in the law