Meitsi on äijä! Maskuliinisuuden ilmentymiä yksityisessä lastensuojelulaitoksessa

Tässä tutkielmassamme havainnoimme nuorten poikien maskuliinisuuden ilmentymiä yksityisen lastensuojelulaitoksen arkielämässä. Tarkastelimme havainnoiden niitä arkipäiväntilanteita, joissa pojat korostivat maskuliinista käyttäytymistään ja seurasimme miten poikien maskuliininen käyttäytyminen ilmeni. Tarkastelimme myös millaisia maskuliinisia ilmenemismuotoja pojilla esiintyi ja mitkä tekijät mahdollisesti ohjasivat poikia käyttäytymään maskuliinisesti. Tutkimusympäristönä oli yksityinen lastensuojelulaitos. Lastensuojelulaitoksen pojat olivat iältään 13-17 -vuotiaita ja he olivat huostaanotettuja. Havainnointijaksolla poikia oli kaikkiaan kuusi. Tutkielmamme oli vahvasti aineistolähtöinen. Metodologiana käytimme etnografiaa. Havainnoimme poikia ja havainnoinneista nousseista teemoista muodostimme teemahaastattelun rungon. Havainnointeja poikien maskuliinista käyttäytymistä tehtiin yhteensä 94. Teemahaastatteluja tehtiin kuusi kappaletta, eli haastattelimme kaikki lastensuojelulaitoksen pojat. Tutkielmamme keskeisimmät käsitteet olivat marginaalisuus, sosiaalinen sukupuoli, maskuliinisuus ja siihen liittyvä hegemoninen maskuliinisuus. Keskeisiin käsitteisiin liittynyt tietokirjallisuus oli osana tutkielman teoreettisen pohjan perustaa. Analysoimme havainnointi- ja haastatteluaineiston yhdessä teorioiden kanssa. Kehittämämme analyysitaulukon avulla saimme paremmin analyysiteemojen sisällöt avattua. Lopulliset analyysinteemat olivat: uho, kilpailu, painiminen, ämmittely, äijittely, populaarikulttuuri, tarinat, työ ja sukupuoli. Lastensuojelulaitoksen sisäinen maailma eroaa valtavirran maailmasta ja siten myös omalla osallaan oli vaikuttamassa poikien käyttäytymiseen. Pojat olivat hyvin tietoisia marginaalisesta asemastaan. Pojat suorittivat erilaisia tilanneroolejaan laitoksen ulkopuolella vain näyttääkseen muille mistä he ovat. Mitolassa pojat olivat lastensuojelulaitoksen moniulotteisessa ilmiössä mukana, jossa sosiaalinen vuorovaikutus, ihmiset, ympäristö ja lastensuojelulaitoksen kasvatustavat sekä poikien omat ponnistelut kohti miehisyyttä ohjasivat omalla tavallaan poikia kehittämään ja muokkaamaan heidän maskuliinisuuksiaan. Poikien keskinäinen sosiaalinen vuorovaikutus synnytti eri tunteita ja käsityksiä miehisyydestä ja naisellisuudesta, vaikka heillä oli yksin ollessaan toisenlaisia käsityksiä ja näkemyksiä niistä. Poikien yhteiset sosiaaliset tilanteet synnyttivät pojissa maskuliinisia toimintamalleja, joita he vahvistivat toistojen ja hokemien avulla. Tällä tavoin pojat muodostivat oman maskuliinisen kulttuurinsa lastensuojelulaitoksen sisälle. Taustalla olivat kuitenkin hyvinkin perinteiset näkemykset toimivasta ja suorittavasta miehestä. Ylikorostuneella maskuliinisella käyttäytymisellään pojat hakivat rajojaan niin kasvavina poikina kuin tulevina miehinä. Poikien maskuliinisessa käyttäytymisessä ilmeni useita ulottuvuuksia. Maskuliinisella käytöksellä pojat esimerkiksi hakivat huomiota, paikkaa muiden poikien joukossa, peittivät huonoa itsetuntoaan ja epävarmuuttaan, erottautuivat vastakkaisesta sukupuolesta. Tutkimuksemme tuo näkökulmia sijoitettujen nuorten poikien maskuliiniseen käyttäytymiseen. Tutkimus tarjoaa mahdollisuuden tarkastella nuorten käyttäytymistä lastensuojelulaitoksen arkielämässä ja mahdollisesti antaa lastensuojelulaitoksen työntekijöille välineitä kohdata kodin ulkopuolelle sijoitettu poika tutkimuksemme näkökulmaa ajatellen. Avainsanat: marginaalisuus, maskuliinisuus, sosiaalinen sukupuoli, lastensuojelu, etnografi