PELASTAVA PRINSSI VAI PARHAAT PERINTÖTEKIJÄT - Tutkimus yksinhuoltajaäitien rakentamista maskuliinisuuksista ja niden narratiiveista

Tutkimusaineisto käsittää viiden yksinhuoltajaäidin teemahaastattelun. Tutkimusongelmaksi määrittelin: 1) Minkälaisia kuvauksia maskuliinisuuksista yksinhuoltajaäidit konstruoivat? 2) Minkälaisia hierarkkisia järjestyksiä yksinhuoltajaäidit luovat maskuliinisuuksille? 3) Minkälaisia kertomuksia yksinhuoltajaäitien konstruoimista maskuliinisuuksista muodostuu? Teoreettismetodologisena lähestymistapana on kvalitatiivinen teorialähtöinen tutkimus. Tutkimusmetodina on teemoittelu ja kategorisointi aineiston mies-tematiikasta. Tutkin niitä kuvauksia, joissa yksinhuoltajaäidit konstruoivat maskuliinisuuksia ja niistä muodostuneita narratiiveja. Yksinhuoltajaäitiys on heteroseksuaalinen konstruktio, joka on kulttuurisesti ja historiallisesti rakentunut. Sukupuoli nähdään subjektin laadullisena ominaisuutena, jolloin subjektia määritellään ja kuvataan lähinnä sen mukaan, miten se representoi maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä. Sisäisen tarinan käsite viittaa tutkimuksessa ihmisen mielen sisäiseen prosessiin, jossa ihminen tulkitsee omaa elämäänsä tarinallisten merkitysten kautta. Sisäinen tarina saa ilmaisunsa ja osin muodostuukin kerronnassa ja toiminnassa. Yksinhuoltajaäitien kuvaukset maskuliinisuuksista voidaan jakaa viiteen kategoriaan: normatiivinen, ideaali, alistava, syrjäytynyt ja välineellinen maskuliinisuus. Nämä kategoriat löytyivät teemoittelemalla miesten erilaisia piirteitä, kuten terveydentilaa, käyttäytymistä tai suhtautumista naiseen ja lapsiin. Kategoriat on jaettu edelleen positiivisiin ja negatiivisiin maskuliinisuuksiin sekä tavallisiin ja epätavallisiin maskuliinisuuksiin. Välineellinen maskuliinisuus on neutraalia ja marginaalista. Analyysiä on jatkettu tarkastelemalla, millaisia narratiiveja kustakin kategoriasta on muodostunut. Aineistossa on kaksi tragediaa, yksi komedia ja yksi ironia. Normatiivisesta maskuliinisuudesta ei yksinhuoltajaäitien kertomuksista löytynyt kerronnallista juonta. Yksinhuoltajaäitien narratiiveissa on maternalistinen juoni, joilla yksinhuoltajaäidit selittävät yhden huoltajan perheen olemassaoloa ja pärjäämistä. Tutkimukseni osoitti, että maskuliinisuuksien kategorisointi esiintyy yksinhuoltajaäitien kertomuksissa moniulotteisina kudelmina. Maskuliinisuus on yksinhuoltajaäideille ristiriitaista. Positiiviset maskuliinisuudet ilmentävät yksinhuoltajaäitien kannalta turvallisia ja tasapainoisia puolia, kuten taloudellisesti turvattua elämää, kaunista kotia, rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Negatiiviset maskuliinisuudet näyttäytyvät puolestaan väkivaltaisena ja arvaamattomana käyttäytymisenä. Välineellinen maskuliinisuus on yksinhuoltajaäitien ohjailtavissa ja kontrolloitavissa. Tutkielmani perusteella maskuliinisuudet määritellään selkeästi yksinhuoltajaäitien tuottamissa kertomuksissa. Tätä tietoa tulisi hyödyntää sosiaalipolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Yksinhuoltajaäideille ja heidän perheilleen suunnattujen tukimuotojen tulisi ottaa huomioon myös miesten osallistuminen lasten arjen jakamiseen. Yksinhuoltajaäitien traumaattisiksi kokemia ristiriitoja maskuliinisuuksien kanssa pitäisi käsitellä varhaisella interventiolla. Myös maskuliinisuuksien ongelmia, kuten väkivaltaista reagoimista ristiriitatilanteissa olisi hyvä päästä parantamaan ajoissa. Asiasanat:yksinhuoltajaäitiys, maskuliinisuus, sisäinen tarina, kategorisointi, narratiiv