Maskuliinisuuden myötä- ja vastakerronta haastattelupuheessa

Miehistä ja miehenä olon kysymyksistä puhutaan tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon niin mediassa, politiikassa kuin arkipuheessakin. Laajentuneen miehiä ja miesten elämää koskevan kiinnostuksen myötä myös miesten oma sukupuolitietoisuus on lisääntynyt. Näyttää siltä, että tämän seurauksena miehet itse puhuvat ja hahmottavat itseään aiempaa enemmän nimenomaan miehinä eli tietyn sukupuolikategorian edustajina. Yhtä aikaa myös kulttuurisesti hyväksyttävät miehenä olon muodot ja tavat ovat moninaistuneet. Tämä näkyy esimerkiksi miesten osallisuuden kasvussa hoivatyössä niin kotona kuin kodin ulkopuolella. Nämä rinnakkaiset ja osittain myös päällekkäiset kehityskulut ovat todennäköisesti vaikuttaneet siihen, miten miehet itse miehenä olosta puhuvat ja kertovat. Tässä tutkielmassa tarkastelen miehenä olon teemoja hahmottelemalla kuinka kulttuurisia maskuliinisuuskäsityksiä reflektoidaan haastattelupuheessa. Tutkielma koostuu neljästä itsenäisestä osajulkaisusta sekä niiden ympärille kirjoitetusta Tutkimusprosessi-osiosta. Osajulkaisuista yksi on empiirinen vertaisarvioitu tutkimusartikkeli, joka on tutkielmani ydin. Siinä esittämäni tutkimuskysymys kuuluu, kuinka haastateltavani kertoo itsensä osaksi toisistaan poikkeavia ja jännitteisiä maskuliinisuuden kertomuksia. Lisäksi pohdin, kuinka hahmottelemiani myötä- ja vastakerronnan käsitteitä voidaan hyödyntää haastattelupuheen analyysissä. Tutkielmani nivoutuu osaksi sekä sukupuolta kriittisesti tarkastelevaa sosiologiasta tutkimusta että kerronnallista tutkimusperinnettä. Haastattelupuheen analyysissä osoitan, kuinka haastateltavani tuottaa rinnakkain kahta toisistaan poikkeavaa ja kulttuurisesti vastakkaisiksi tulkittavaa maskuliinisuuden kerrontaa. Maskuliinisuuden myötäkerronnaksi nimeämäni puhetapa rakentuu pitkälti perinteisiksi tulkittujen mieskäsitysten sekä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden erojen korostamisen varaan. Maskuliinisuuden vastakerronta puolestaan kuvaa edellä mainittua kritisoivaa kerrontaa, joka rakentuu esimerkiksi miesten välisen psyykkisen läheisyyden ja hoivaavan isyyden varaan. Analyysissäni havainnollistan kuinka maskuliinisuuden kertomusta neuvotellaan vuorovaikutuksellisessa suhteessa niin omaan itseensä, lähiympäristöönsä kuin myös laajempaan kulttuuriseen kontekstiin. Lopuksi kuvaan, kuinka myötä- ja vastakerronnan käsitteet tarjoavat analyyttisen apuvälineen vastakkaisten kertomusten havaitsemiseen haastattelupuheesta. Niiden avulla voidaan havaita sekä kertomusten sisäisiä säröjä ja epäyhtenäisyyksiä että tarkastella kertomusten moninaisuutta ja niiden välisiä suhteita. Myötä- ja vastakerronnan menetelmää lienee mahdollista soveltaa myös laajemmin erilaisten laadullisten aineistojen analyysissä. Koska monia kysymyksiä menetelmän suhteen jää kuitenkin auki, sitä tulee lähteä kehittämään eteenpäin