Ei vaan voi näyttää sitä heikkoutta : hegemonisen maskuliinisuuden fyysisen suorittamisen ihanne keski-ikäisten diplomi-insinöörien puheissa

Hegemoninen maskuliinisuus on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana vakiinnuttanut paikkansa sukupuolen- ja miestutkimuksen keskeisimpinä käsitteinä. Maskuliinisuuden ymmärretään olevan sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuvaa, ja näin ollen ideaalina pidetty miehisyys vaihtelee esimerkiksi luokka-aseman mukaan. Fyysisen suorituskyvyn merkityksen korostaminen on perinteisesti liitetty ennen kaikkea työväenluokkaiseen maskuliinisuuteen, sillä fyysistä työtä tekeville miehille oma ruumis voi olla tärkeintä pääomaa. Ylempiin luokkiin tultaessa myös muunlaiset maskuliinisuuttakin tukevat pääoman muodot lisääntyvät, ja näin ollen fyysisen suorituskyvyn tärkeys ei nouse enää keskiöön. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten hegemonisen maskuliinisuuden keskeisiin piirteisiin kuuluva fyysisen suorittamisen ideaali heijastuu työssäkäyvien keski-ikäisten diplomi-insinöörimiesten puheissa työelämästä, vapaa-ajasta ja liikunnasta. Tutkielmani aineistona ovat MANage-tutkimusprojektin puitteissa tehdyt neljän 50–55 -vuotiaan miehen teemahaastattelut, joita on yhteensä 11 kappaletta. Tarkastelen aineistoa väljän diskurssianalyyttisen kehyksen kautta suuntaamalla huomioni fyysistä suorittamista koskeviin yhteneviin puhetapoihin. Fyysisen suorituskyvyn ideaalia rakentavat puhetavat ovat käytetyssä aineistossa selvästi läsnä niin työelämää, vapaa-aikaa kuin liikuntaakin koskevassa puheessa. Juonellisesti esitettynä fyysisen suorituskyvyn teemat pulpahtelevat esille jo akateemisen tietotyöläisen ansiotyöhön liittyvissä puheissa, voimistuvat siirryttäessä palkkatöistä kotitöiden areenalle ja saavuttavat kliimaksinsa liikuntaharrastuksia koskevissa puheenvuoroissa. Diplomi-insinöörien puheissa myös keskiluokkaisen ryhmän maskuliinisuutta läpileikkaavatkin sellaiset fyysisyyteen ja suorituskyvyn korostamiseen liittyvät teemat, joiden on katsottu olevan lähemmin kytköksissä työväenluokkaiseen maskuliinisuuteen. Hegemonisen maskuliinisuuden ihannekuviin kuuluvat fyysisyys, suorittaminen ja ruumiillisen kompetenssin todistelu eivät jätä rauhaan tieto- ja taitopääomaan nojaavaa keskiluokkaista akateemista miestäkään