Suomessa viljeltyjen ohralajikkeiden alttius Bipolaris sorokiniana-sienen maalevintäiselle tartunnalle ja sienen toksisille aineenvaihduntatuotteille

Soil-borne infection of Bipolaris sorokiniana caused foot and root rot in all spring barley cultivars studied. Significant differences in susceptibility of the cultivars and pathogenicity of the fungus isolates were found. Primary symptoms caused by the fungus were seedling blight, later foot and root rot. Yield losses caused by the fungus varied from 3 % to 33 % the mean being c. 15 %. Yield losses could occur without severe disease symptoms. Toxic metabolites produced by the fungus induced visible foot and root symptoms in all cultivars tested and caused lesions in the leaves of some cultivars. Variability in toxin production of fungus isolates as well as the reaction of a cultivar to toxins was demonstrated. The cultivars most susceptible to soil-borne infection by the fungus also showed the most severe symptoms when exposed to toxic metabolites of the fungus.Ohran tyvi- ja lehtilaikkua aiheuttavan Bipolaris sorokiniana-sienen (syn. Helminthosporium sativum, koteloaste Cochliobolus sativus) vahingollisuutta maalevintäisenä taudinaiheuttajana tutkittiin Helsingin yliopiston kasvipatologian laitoksella vuosina 1973—1979. Erityishuomio tutkimuksissa kohdistettiin ohralajikkeiden reagointiin sieneen ja sen toksisiin aineenvaihduntatuotteisiin. Pyrkimyksenä oli myös etsiä luotettavia, infektointikokeita yksinkertaisempia menetelmiä ohralajikkeiden taudinkestävyyden toteamiseksi. Astiakokeet tehtiin kasvihuoneessa tai kasvukausien aikana sateelta suojatussa ulkotilassa. Kasvualustana oli peltomulta, mikä oli sienen luontaisesti infektoimaa tai mihin sienikasvusto oli lisätty. Aineenvaihduntatuotteiden toksisuutta selvittävissä kokeissa sieni kasvatettiin Zapek-dox ravintoliuoksessa, mitä suodatettuna samaan ravintoliuokseen laimennettuna käytettiin ohran oraiden kasvatukseen erlenmeyerpulloissa tai oraiden kasteluun hiekkakasvatuksissa. B. sorokiniana aiheutti tyvi- ja juurilaikkuja sekä myös koko maanalaisen versonosan ruskettumista ja kuivettumista kaikissa tutkituissa lajikkeissa. Ensimmäisinä oireina astia- ja kenttäkokeissa havaittiin tummanruskeita pitkulaisia lehtilaikkuja heti orastumisen jälkeen. Kasvun edistyttyä sieni ei enää levinnyt ylemmäksi versoon eikä injektoinut muodostuvaa jyväsatoa korrensisäisesti kasvamalla, mutta tyvitautioireet vahvistuivat ja niihin liittyen verson kasvu sekä sadonmuodostus jäivät heikoksi. Lajike-erot olivat suuria ja ne säilyivät samansuuntaisina eri tavoin järjestetyissä kokeissa. Sieni aiheutti voimakkaimmat tyvitautioireet lajikkeissa Teemu, Paavo ja Pomo sekä lievimmät lajikkeissa Aapo, Ingrid ja Tammi. Sienen aiheuttama satotappio vaihteli 3 %:sta (Tammi) 33 %:iin (Teemu) ollen keskimäärin noin 15 %. Sieni aiheutti monitahoisissa lajikkeissa keskimäärin pahempaa vioitusta kuin kaksitahoisissa. Kylvösiemenen peittaaminen ei suojannut nuorta orasta sienitartunnalta, mutta saattoi viivästyttää sitä jossain määrin. Sienen aineenvaihduntatuotteina syntyvät toksiinit aiheuttivat juuri- ja tyvioireita kaikissa tutkituissa lajikkeissa, joissakin lisäksi myös lehtioireita. Ohralajikkeiden reagointierot toksiineihin samoin kuin toksiini-isolaattien erot olivat samansuuntaisia, mitä infektiokokein todettiin. Oraan voimakas reagoiminen toksiineihin paljasti useimmiten lajikkeen tai linjan alttiuden myös sieni-infektiolle. Ohran tyvi- ja lehtilaikkusientä on pidettävä maassamme vakavana taudinaiheuttajana. Sieni on oloissamme pääasiallisesti siemen- ja ilmalevintäinen, mutta sitä kertyy maahan tyvitaudinaiheuttajaksi lisääntyvästi erityisesti ohran satojätteissä. Tätä kertymistä voidaan estää helpoimmin käyttämällä viljelykiertoa, peittaamalla kylvösiemen elohopeapitoisella tai sopivalla systeemisellä valmisteella ja kulottamalla puidun ohrakasvuston sänki ennen kyntöä