Pakettipeltojen kenttäkerroksen eläinyhteisöistä ja niiden seuraannosta Keski-Suomessa

The arthropod of the field stratum and small mammal fauna of 51 reserved fields were studied in Central Finland in 1974. In high summer the arthropod density was on the average 210 individuals/m2, of which Auchenorrhyncha formed 42 %, Hymenoptera 18 %, Coleoptera 14 %, and others 26 %. Arthropods were more abundant in fields that had been reserved after leys than in fields after open cultivations. The abundance of most arthropod taxa increased as the time in reservation increased. However, the abundance of most pests of any significance decreased with years. Sorex araneus L. and Microtus agrestis L. formed almost 90 % of the small mammal fauna of the fields. Their abundance was on the average much less than in the Scots pine seed orchards nearby. The leafhopper faunas were divided into three communities. One appeared in young (1st —3rd year) fields, and the other two in older (2nd—6th year) fields, one in dry and one in moist fields. The Apion fauna was divided into four communities. The dependence of the described arthropod communities on the vegetational communities of the fields was weak, although some relationships were observable.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä eläimiä ja eläinyhteisöjä pakettipelloilla esiintyy ja miten eläinten runsaudet ja eläinyhteisöt muuttuvat paketointiaikana. Erityistä huomiota kiinnitettiin tuhoeläimiin. Tutkimuskohteina oli20 tilan 51 peltolohkoa, jotka poimittiin otannalla Jyväskylästä ja sen ympäristökunnista. Kultakin lohkolta otettiin v. 1974 kesäkuun alussa neljä 15 haavinvedon näytettä ja heinäkuun puolivälissä neljä 0,10 m2:n imunäytettä kenttäkerroksen niveljalkaisista. Elokuun lopulla suoritettiin lohkoilla pikkunisäkkäiden ruutupyynti 1 224 loukkuyönä. Keskikesällä pakettipeltojen kenttäkerroksesta tavattiin keskimäärin 210 niveljalkaista/m2. Niistä oli kaskaita 42 %, pistiäisiä 18 %, kovakuoriaisia 14% ja muita yhteensä 26 %. Nurmen jälkeen paketoiduilla pelloilla oli eläimiä runsaammin kuin avoviljelyksen jälkeen paketoiduilla pelloilla. Useimpien ryhmien runsaudet kasvoivat peltojen paketissaoloiän kasvaessa, mutta lähes kaikkien merkittävien tuholaisten runsaudet kuitenkin pienenivät peltojen vanhetessa. Pikkunisäkkäistä runsaimmat olivat metsäpäästäinen (57 % kaikista) ja peltomyyrä (32 %). Niiden tiheydet olivat kuitenkin keskimäärin paljon pienemmät pakettipelloilla kuin läheisillä männyn siemenviljelyksillä. Kaskasaineistoista erottui kolme yhteisöä. Yksi niistä esiintyi nuorilla, (1.—3. vuotta paketissa olleilla) pelloilla, yksi vanhoilla (2.-6. vuoden) kuivahkoilla ja yksi vanhoilla kosteilla pelloilla. Alku- ja keskikesän kausiyhteisöt vastasivat esiintymispaikoiltaan toisiaan niin hyvin, että kyseessä selvästikin olivat samojen yhteisöjen vuodenaikaisaspektit, Kaskasyhteisöjen lisäksi kuvattiin neljä nirppuyhteisöä. Minkään kuvatun eläinyhteisön riippuvuus peltojen kasviyhteisöistä ei ollut kovin selvä, vaan monet yhteisöt esiintyivät näennäisen itsenäisesti usealla eri kasvillisuustyypillä. Tulokset osoittavat, että pakettipellot eivät yleensä ole merkittäviä tuhoeläinten leviämiskeskuksia, koska vahingollisten lajien tiheydet ovat niissä alhaisia. Ne voivat kuitenkin olla joidenkin lajien, esim. timoteikärpästen, osalta tärkeitä suoja- ja lisääntymispaikkoja. Eniten haittaa lienee peltomyyristä, joiden tiheydet pakettipelloilla vaihtelevat pellon kosteuden, kasvillisuuden yms. mukaan. Huippuarvot eivät kuitenkaan saavuttaneet esimerkiksi männyn siemenviljelyksiltä todettuja arvoja. Paikallinen merkitys voi kuitenkin joskus olla huomattava