Pakettipeltojen sato, kasvillisuus ja sen muutokset Keski-Suomessa

51 reserved fields were studied with the harvest method in Central Finland in 1974. 107 vascular plant taxa were identified, having a total oven-dry green biomass of 273.5 g/m2 on the average, and a total mean biomass of 1458.1 g/m2. The amount of the above-ground biomass stays about the same at least for three years after 23 years of increase, whereas the underground biomass increases strongly at least during the first six years, if succession starts after open cultivation. The general tendency in succession at the species level is for the typical weed species of open cultivations to reduce in a few years, and for the species of meadow vegetation to increase both in frequency and abundance. Five vegetation types were distinguished: I) Galeopsis-type, 2) Phleum-type, 3) Anthoxanthum-type, 4) Deschampsia-type, and 5) Elytrigia-type. They can all be placed into a certain succession scheme that is mainly determined by the age, soil and moisture conditions of the reserved field.Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä pellon käytön rajoittamisesta annetun lain piiriin kuuluvalla normaalisti hoidetulla ns. pakettipellolla kasvaa ja miten kasvillisuus muuttuu paketointiaikana. Työssä pyritään selvittämään miten pellon käytön rajoittamisesta annettuja säädöksiä on noudatettu rikkakasvittumisen osalta ja mitä tulee ottaa huomioon, kun paketoituja peltoja otetaan viljeltäviksi. Tutkimuskohteina oli 20 tilan 51 peltolohkoa, jotka poimittiin otannalla Jyväskylästä ja sen ympäristökunnista. Kultakin lohkolta leikattiin sato heinäkuussa 1974 neljältä 0.25 m2:n suuruiselta alalta ja joka alan keskustasta otettiin 150 cm2:n suuruinen näyte kasvien maanalaisista osista. Näytteissä oli 107 putkilokasvilajia. Maanpäällinen vihreä sato oli keskimäärin 2 735 kg/ha ja koko kasvimateriaalin määrä oli 14581 kg/ha. Avoviljelysten jälkeen paketoiduilla pelloilla maanpäällisen kasvimassan määrä kasvoi voimakkaasti noin kahden—kolmen ensimmäisen vuoden aikana, mutta pysytteli sen jälkeen suunnilleen samana ainakin kolme vuotta. Maanalaisen kasvimassan määrä kasvoi jatkuvasti ainakin kuuden ensimmäisen vuoden ajan. Nurmen tai laitumen jälkeen paketoiduilla pelloilla kasvimassan määrässä ei tapahtunut muita merkittäviä muutoksia kuin karikkeen määrän selvä kasvu vähintään kuuden ensimmäisen vuoden ajan. Kasvilajistossa iän mukana tapahtuvista muutoksista merkittävimpiä olivat avoviljelysten tyypillisten rikkakasvilajien ja viljeltyjen lajien väheneminen sekä vanhojen nurmien kasvillisuudessa ja niittykasvillisuudessa esiintyvien lajien runsastuminen. Pakettipelloilta kuvattiin viisi kasvustotyyppiä. Avoviljelysten jälkeen ensimmäisenä kesänä vallitsivat pilliketyypin kasvustot, jotka hyvin pian muuttuivat lähinnä kosteus- ja maaperäolojen mukaisesti joko simake-, nurmilauha- tai timoteityypin kasvustoiksi. Nurmen jälkeen oli useimmiten timoteityypinkasvustoja. Nämä tavallisesti muuttuivat noin 1—4 vuodessa kuivahkoilla kivennäismailla simaketyypiksi ja kosteilla eloperäisillä mailla nurmilauhatyypiksi. Pelloilla, joissa aiemmin oli runsaasti juolavehnää, muodostui juolavehnätyypin kasvillisuutta. Tulokset osoittavat, että pellonvarauslain alaisten viljelysten haitallinen vesottuminen on estetty tällä tutkimusalueella. Rikkakasvittumisestakaan ei ollut suurta haittaa ympäristön viljelyksille. Viljelemättä olleita aloja viljelykseen otettaessa tulee rikkakasvintorjunta keskittää juolavehnäkasvustoihin