Pakettipellon primaarituotos ja kenttäkerroksen eliöstön vuodenaikaisrytmiikka

The underground biomass of a reserved field which had not been cultivated for three years, exceeded that of the aboveground living vegetation throughout the year. The mean amount of the aboveground detritus, including both loose litter and rooted nonliving parts of the vegetation, was in dry weight 300 g/m2. It was at its minimum end of June and early July. The aboveground net primary production measured by the harvesting method was 405—415 g/m2. year depending on the way of calculation, and the underground production was 343 g/m2. year. Seasonal dynamics of the green biomasses of 56 taxa could be studied and five groups were formed on the basis of the time and duration of the biomass maxima. Using Renkonen’s and Sorensen’s indices three seasonal aspects of the vegetation could be distinguished. The leafhoppers were divided into three phenological groups, and three seasonal aspects were formed. The vertebrate fauna was scarce in the study area. Shrews were the most abundant species and e.g. five Sorex isodon were trapped. During the period of maximum standing crops the herbivores amounted to 0.3 % of the green biomass. The higher the trophic level the later it reached the maximum.Tutkimus kohdistui Jyväskylän maalaiskunnassa sijaitsevaan neljä vuotta paketoituna olleeseen peltoon. Maanpäällisistä ja -alaisista kasvinosista otettiin näytteet kahdeksan kertaa kasvukauden aikana. Kasvillisuus leikattiin kunakin näytteenottokertanakahdeltakymmeneltä 0.25 m2:n alalta, ja juuristosta otettiin näytteet samoista kohdin lieriölapiolla. Juuriston biomassa oli kokokasvukauden ajan suurempi kuin maanpäällisen vihreän (elävän) kasvillisuuden, ja sen maksimi (770 g/m2 kuivapainona) oli syyskuun alussa. Kariketta oli keskimäärin 300 g/m2, ja se oli minimissään kesä—heinäkuussa ja maksimissaan kasvillisuuden lakastuttua myöhäissyksyllä. Vihreän kasvillisuuden biomassan maksimi oli heinäkuun lopussa (328 g/m2). Maanpäällisten kasvinosien tuotokseksi saatiin 405—415 g/m2 laskutavasta riippuen ja juuriston tuotos oli 343 g/m2. Yhteenlaskettu tuotos oli noin 750 g/m2 vuodessa, ja se vastasi energiasisällöltään noin 0.5 %:a kasvukauden aikana pellolle tulleesta auringon säteilyenergiasta. Vihreän biomassan kausivaihtelu ja maksimi saatiin selville 56:lta lajilta tai lajiryhmältä. Runsaimmat lajit jaettiin viiteen ryhmään maksimin ajoittumisen ja keston perusteella. Niveljalkaisista otettiin näytteet moottori-imurilla kasvien leikkuualojen vierestä. Useimpien eläinryhmien yksilömäärissä oli selviä vuodenaikaisvaihteluita. Kenttäkerroksen tärkein hyönteisryhmä oli kaskaat, joita oli keskimäärin 61.4 yks./m2 heinäkuun loppuun sijoittuneen maksimin ollessa 329 yks./m2 . Kaskaslajit jaettiin kolmeen ryhmään niidenrunsaimman esiintymisen ajankohdan perusteella, ja kaskasfauna jaettiin vastaavasti kolmeen kausiyhteisöön. Pikkunisäkkäiden esiintymistä tutkittiin elävänä pyytävillä loukuilla. Runsain laji oli metsäpäästäinen, ja harvinaisena pidettyä korpipäästäistäkin saatiin kolme yksilöä. Peltomyyräkanta oli hyvin niukka. Kasvissyöjien biomassa oli maksimissaan heinäkuun lopulla, ja se oli tällöin noin 0.3 % vihreän biomassan määrästä