Plant communities of field boundaries in Finnish farmland

To determine the importance of field boundary habitats for farmland biodiversity, we surveyed a total of 193 boundaries from four climatically and agriculturally dissimilar regions in Finland. We measured the current plant species richness and composition of the boundaries, and based on the differences in vegetation characteristics, we describe six boundary types. The observed plant species were mainly indicators of fresh to wet soils and moderate to rich mineral nitrogen content. The most frequent species were tall, perennial monocots and dicots indicating the high productivity of thevegetation. Moreove, herbicide-tolerant species were common. No species rare for Finland were found.In animal husbandry regions, the most frequent species were sown grassland species and typical grassland weeds. In cereal production regions, fast-spreading root weeds tolerant of herbicides were the most frequent. Mean species richness was highest in the cluster Ca-lamagrostis-Phalaris (24 species (s)/boundary (b)), which we considered as representative of moist sites with some disturbance by agricultural practices. Most species-poor were the clusters Elymus-Anthriscus (14 s/b)and Elymus-Cirsium (16 s/b),both found predominantly in cereal production regions in southern Finland. Our results suggest that the biodiversity value of boundaries is lowest in the most intensive cereal production areas and highest in areas of mixed farming.;Pientareiden kasviyhteisöjen lajiston selvittämiseksitutkimme kaikkiaan 193 piennarta,jotka sijaitsivat tuotantosuunniltaan ja ilmastoltaan erilaisilla alueilla Suomessa. Pientareet ryhmiteltiin kasvillisuutensa perusteella kuuteen kasvillisuustyyppiin. Pientareiden kasvilajit olivat enimmäkseen tuoreilta tai sitä kosteammilta kasvupaikoilta. Lisäksi kasvit olivat typen suosijoita,jotka viihtyvät parhaiten kohtalaisesti tai sitä runsaammin mineraalityppeä sisältä villä kasvupaikoilla.Yleisimmät lajit olivat korkeakasvuisia, monivuotisia yksi-ja kaksisirkkaisia,jotka tuottavat biomassaa runsaasti.Myös rikkakasvien torjunta-aineita sietävät lajit olivat yleisiä . Suomessa harvinaisia kasvilajeja ei pientareilta havaittu.Tuotantomuotojen alueelliset erot näkyivät kasviyhteisöissä .Karjatalousvaltaisilla alueilla yleisimmät lajit olivat kylvettäviä nurmilajeja ja nurmien rikkakasveja.Viljanviljelyalueilla herbisidejä sietävät ja nopeasti leviävät juuririkkakasvit olivat yleisimpiä.Lajimäärä oli suurin Calamagrostis-Phalaris tyypissä (24 lajia /piennar),jonka tulkitsimme olevan kostea ja luonnontilainen kasvupaikka.Pienimmät lajimäärät olivat Elymus-Anthriscus (14 lajia/ piennar)ja Elymus-Cirsium tyypeillä, joita löytyi eniten viljanviljelyyn keskittyneiltä etelä isiltä alueilta. Tulosten perusteella viljelytoimilla on suuri merkitys pientareiden kasviyhteis ö jen lajikoostumukseen. Nurmen kuuluminen viljelykiertoon, muokkauksen tehokkuus ja rikkakasvien torjunta-aineiden käyttö ovat ilmeisesti tärkeitä kasvillisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Aiemman maatalouspolitiikan seurauksena viljanviljely on keskittynyt etelä isille ja karjatalous taas pohjoisemmille maatalousalueille, mikä on epä-suorasti vaikuttanut alueelliseen piennarkasvillisuuteen.Jatkotutkimuksissa on tarpeen selvittää, miten pientareet eroavat alueiden sisällä toisistaan ja mitkä paikalliset tekijät eroja aiheuttavat