Kielioppi vuorovaikutteisesta hyvinvoinnista organisaatioympäristössä

Public examination 8.10.2020 at 12 also via Zoom link. https://aalto.zoom.us/j/68794762063In contemporary wellbeing research, the theoretical focus is traditionally on the decontextualized and timeless agent, or on the interactions between a universal agent and a generic environment. However, to understand wellbeing in organizations, agents' actions and situational particulars can be of pivotal importance. This study argues that wellbeing can and should be studied with a host of mutually complementary theoretical vocabularies. In this study, qualitative empirical investigations into the phenomenon of interactional wellbeing are fortified with a wide range of theoretical arguments, including metatheoretical investigations about the character of wellbeing. This study begins by suggesting that Kenneth Burke's dramatistic pentad – consisting of agent, agency, act, scene, and purpose – can be used as a metatheoretical lens to distinguish complementary "linguistic forms" in wellbeing research. This study argues that different linguistic forms can be seen as alternative paradigms of wellbeing, which offer complementary forms of "serviceability." In this study, wellbeing is approached from an interactional and relational perspective. Interactional wellbeing is subsequently studied as a paradigm that focuses on especially the act-scene ratio in the pentad. This study suggests a novel definition of wellbeing, which fits with an interactional and relational approach and the use of qualitative research methods – it is argued that harmony between the five coordinates of the pentad can be taken as an inclusive metatheoretical definition of wellbeing. There are two interconnected empirical investigations in this study. For this study, 42 interviews were conducted in a knowledge-intensive organization, using a combination of grounded theory and case study methods. The first investigation highlights the significance of the interaction setup for interactional wellbeing in organizational settings. The results show how a generic relational structure and its relational dynamics are connected to relational coordination that is wellbeing generative and degenerative in organizations. The second investigation presents five empirically grounded relational frames. The investigation culminates in an integrative model of interactional wellbeing in organizations, which builds on neo-Aristotelian moral theory. The model depicts how relational frames are used to assess accomplished relational balance in encounters. This study contributes to wellbeing scholarship, relational research, and to the study of performed phronesis in organizations. By bringing forth often-neglected vulnerabilities and embedded man-made structures involved in relationally enacted wellbeing, the in-depth case descriptions prompt practical insights about how to act and live well in the demanding context of knowledge work. In addition, this study seeks to illuminate history-making, serviceability, and relationality in organizations.Nykyaikainen hyvinvointitutkimus perinteisesti keskittää huomionsa joko paikattomaan ja ajattomaan agenttiin tai universaalin agentin ja yleisen ympäristön vuorovaikutukseen. Organisaatioympäristössä agentin teot ja tilanteen yksityiskohdat voivat silti olla käänteentekeviä hyvinvoinnin ymmärryksen kannalta. Tässä tutkielmassa väitetään, että hyvinvointia voi ja tulisi tutkia joukolla toisiaan täydentäviä teoreettisia käsitteistöjä. Tässä tutkielmassa vuorovaikutteisen hyvinvoinnin ilmiötä on tutkittu laadullisilla tutkimusmenetelmillä ja tutkielmaa on vahvistettu laajoilla teoreettisilla perusteluilla mukaan lukien metateoreettisilla tarkasteluilla hyvinvoinnin luonteesta. Tutkielma alkaa ehdottamalla, että Kenneth Burken dramatistista viisikkoa – koostuen koordinaateista agentti, agenssi, teko, näyttämö ja päämäärä – voidaan hyvinvointitutkimuksen yhteydessä käyttää metateoreettisena linssinä erottamaan toisiaan täydentäviä "kielellisiä muotoja". Tutkielmassa esitetään, että eri kielelliset muodot voidaan nähdä vaihtoehtoisina hyvinvoinnin paradigmoina, jotka tarjoavat toisiaan täydentäviä "palvelumuotoja". Tämä tutkielma lähestyy hyvinvointia vuorovaikutteisesta ja relationaalisesta näkökulmasta. Vuorovaikutteista hyvinvointia tutkitaan paradigmana, joka keskittää huomionsa erityisesti viisikon teko-näyttämö -akselille. Tutkielmassa ehdotetaan uutta hyvinvoinnin määritelmää, joka on yhteensopiva vuorovaikutteisen ja relationaalisen lähestymistavan sekä laadullisten menetelmien kanssa. Tässä tutkielmassa perustellaan väitettä, että harmonia dramatistisen viisikon viiden koordinaatin välillä voidaan ymmärtää kattavana hyvinvoinnin määritelmänä. Tutkielmaan sisältyy kaksi toisiinsa kytkeytyvää osatutkimusta. Tätä tutkielmaa varten tehtiin 42 puolistrukturoitua haastattelua tietointensiivisessä organisaatiossa käyttäen aineistolähtöisiä tutkimusmenetelmiä. Ensimmäinen tutkimus korostaa vuorovaikutusasetelman merkitystä vuorovaikutteisen hyvinvoinnin kannalta. Tulokset näyttävät, miten yleinen relationaalinen rakenne ja sen relationaalinen dynamiikka ovat yhteydessä hyvinvointia tuottavaan tai turmelevaan relationaaliseen koordinaatioon. Jälkimmäinen tutkimus esittää viisi relationaalista kehystä. Tutkimus kulminoituu neo-Aristoteelisen moraaliteorian päälle rakentuvaan malliin vuorovaikutteisesta hyvinvoinnista organisaatioissa. Malli näyttää, miten relationaalisia kehyksiä käytetään arvioimaan relationaalista tasapainoa ihmisten välisissä kohtaamisissa. Tämä tutkielma edistää hyvinvoinnin, relationaalisuuden ja käytännöllisen viisauden (phronesis) tutkimussuuntia. Nostamalla esille usein huomiotta jääneitä haavoittuvuuksia ja hyvinvoinnin relationaaliseen ilmentymään liittyviä vuorovaikutuksen rakenteita, yksityiskohtaiset tapauskuvaukset tuovat esiin, miten toimia ja elää hyvin tietotyön vaativassa toimintaympäristössä. Lisäksi tämä tutkielma valaisee historiantekoa, palvelumuotoja ja relationaalisuutta