Palvelukonseptin suoja ja immateriaalioikeus : Palvelutuotteen sopimaton jäljittely

The doctoral dissertation under the title Protection of the Service Concept and Intellectual Property Rights The service product and unfair imitation belongs to the field of intellectual property law. The dissertation consists of three parts and seven chapters. Firstly, the study focuses on whether the supplementary protection of achievement in relation to a service concept, in particular, a service product granted on the basis of article 1.1 under the Finnish Unfair Business Practices Act (SopMenL 1§ 1 mom.), can be justified and legitimized. Secondly, the study systemizes the general and specific criteria necessary for the supplementary protection of achievement under special circumstances and in a situation beyond IPR laws as well as provides an interpretation of these criteria. Thirdly, under the assumption that the respective law can be applied, the study investigates the substance and the form of protection arising from it in this context. The methods applied are the traditional approach of the normative theory of law (legal dogmatics) together with the method of comparative law, as demonstrated in a comparison to the respective laws of Germany and Sweden. The first part is the introduction to the topic. The second part includes Chapters 2 through 6. In Chapter 2 the legal framework of a service concept is introduced. This includes among other things how a service concept is positioned in legal dogmatics and in which way the legal right arising from the supplementary protection of achievement pursuant to article 1.1 under Finnish Unfair Business Practices Act (SopMenL 1§ 1 mom.) can be considered in legal doctrine de lege lata. Chapter 3 deals with the international legislative framework for unfair competition law, especially its general clause. The purpose of Chapter 4 is to deal with the historical development of the general clause [i.e. article 1.1 under the Finnish Unfair Business Practices Act (SopMenL 1§ 1 mom.] by drawing a comparison with the respective law in Germany (UWG). The specific emphasis is to examine how ratio legis and the secured interests of this law have changed over the course of social progress and what the impact has been in the context of the interpretation of law, especially in the context of the general clause. In Chapter 5 the general and specific criteria necessary for the supplementary protection of achievement under the general clause are systematized and interpreted for the application of those criteria in Chapter 6 in respect of the service concept. The third part comprises Chapter 7, which concludes the main remarks. Based on my research, the following can be concluded: Firstly, the study argues that a service concept may be protected under IPRs, but only in part. The supplementary protection of achievement according to Finnish Unfair Business Practices Act (Art. 1.1) beyond IPRs does not confer on the proprietor of a service concept an exclusive and absolute right, but only to the extent of relative intellectual property position (Art und Weise). Secondly, the comparison made between Finnish and German laws and their historical development proves that despite the almost identical ratio legis at the times of the enactment of the law in Germany and the law in Finland, the secured interests of the law diversified in the 1970s as the ideology of consumer protection penetrated into the Nordic countries, especially into Finland. At the same time, the German courts retained their attitude unchanged towards the secured interests. The UWG 2004 reform finally codified Schutzzwecktrias (i.e. the various secured interests for protection). Thirdly, although the general criteria regarding the application of the general clause are mostly parallel, the statutory law de lege lata differs [e.g. the Finnish Unfair Business Practices Act ( Art. 1.1) does not include any special criteria for application in case of unfair imitation] from the respective laws in Germany (UWG) and (MFL) in Sweden. Finally, the study argues that the supplementary protection of achievement in relation to a service concept, in particular a service product granted on the basis of Article 1.1 under the Finnish Unfair Business Practices Act against unfair imitation, is not excluded in a case, provided that (i) any of the respective IPRs cannot be applied to the case, (ii) the general and special criteria for protection are present, and (iii) there are special circumstances available such as the risk of distorted competition and market failure.Väitöskirjan tutkimuskohteena on lain sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (22.12.1978/1061) yleislausekkeen perusteella elinkeinonharjoittajalle annettava suoja toisen elinkeinonharjoittajan sopimatonta jäljittelyä vastaan immateriaalisen yksinoikeuden ulkopuolisessa tilanteessa. Tutkimus jakautuu kolmeen pääjaksoon ja yhteensä seitsemään lukuun. Tutkimuksen tarkoituksena on systematisoida ja tulkita SopMenL1§:n 1 momentin perusteella syntyvän suojan sisältöä, muotoa, rakennetta ja syntymisedellytyksiä. Tutkimus osoittaa, että palvelukonsepti elementteineen voi nykytilanteessa saada suojaa immateriaalisten yksinoikeuksien perusteella vain osittain. Yleislausekkeen kehityshistorian perusteella voidaan osoittaa, että sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevan yleislausekkeen suojaintressit olivat Saksassa ja Suomessa varsin yhtenevät 20. vuosisadan alkupuoliskolla. Suomessa alettiin painottaa suojaintressinä kuluttajansuojaintressin turvaamista alkuperäisen elinkeinonharjoittajan suojaintressin asemesta 1970-luvulta alkaen. Elinkeinonharjoittajan suojaintressi säilyi Saksassa yksinomaisena Saksan UWG-reformiin asti vuonna 2004. Tutkimus osoittaa, kuinka Saksassa ja Ruotsissa säädetty sopimattoman menettelyn elinkeinotoiminnassa sääntelymalli soveltuu Suomessa sovellettavaa dualistista mallia ajanmukaisemmin ja legitimoidummin erilaisten suojaintressien samanasteiseen turvaamiseen liittyvässä sääntelyssä. Oikeusvertailevat näkökohdat osoittavat Suomen ja Saksan yleislausekkeiden ns. yleisten soveltamisedellytysten olevan varsin yhteneviä de lege lata. Suomessa ei ole säädetty sopimattoman jäljittelyn erityisistä edellytyksistä, kuten on tehty Saksassa UWG (2004) 4§:n Nro. 9 a c kohdat ja Ruotsissa MFL (14§). Tutkimus tukee Suomessa vallitsevaa käsitystä siitä, että sekaannusvaaraa kuluttajan harhaanjohtumisesta kaupallisen alkuperän suhteen on lähes poikkeuksetta edellytetty Pariisin yleissopimuksen 10 bis artiklasta johdettuna erityisenä edellytyksenä, jotta jäljittelyä on pidetty SopMenL1 §:n 1 momentin perusteella sopimattomana jäljittelynä. Päätelmänä on lisäksi esitetty, että SopMenL:n yleislausekkeen perusteella muodostuva suoja on omintakeista suojaa, joka poikkeaa olennaisesti immateriaalisesta yksinoikeussuojasta. Palvelukonseptin suoja sopimatonta jäljittelyä vastaan muodostuu käytännössä yhteisvaikutteisesti formaalisen suojan ts. immateriaalisten yksinoikeuksien sekä ei-formaalisen suojan perusteella, erityisesti ei-teknisen palvelukonseptin jäljittelyn yhteydessä sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevan normiston yleislausekkeen perusteella