Lain ja hyvän tavan vastaiset sopimukset : Sopimusoikeudellinen tutkimus kiellonvastaisista oikeustoimista ja niiden oikeusvaikutuksista

The study examines illegal and immoral contracts and the legal effects of same. The legal order imposes a multitude of restrictions on the freedom of contract, which is afforded relevance by means of the protection of property embedded in Section 15 of the Constitution of Finland. One of the most salient prerequisites for the binding nature of a contract is its non-contravention of the law or good morals. The study systematises the prohibitory provisions pertaining to legal acts. The method of legal dogmatics is employed to explore the criteria for identifying, whether a legal act contravenes the law or good morals, and a position is taken concerning the types of factors that should be considered in the interpretation of whether a legal act contravenes any given prohibition. The study entails an extensive review of the Finnish case law and legal literature involving legal acts contravening the law and good morals. The study also entails an extensive perusal of the case law of the supreme courts of other Nordic countries, as well as the opinions presented in the legal literature of same. The aspects that are evaluated in relation to legal acts contravening the law and good morals include the manner in which fundamental rights and the interpretational practice of the Constitutional Law Committee impact the determination of legal acts contravening the law and good morals. Particular emphasis is placed on assessing the relationship between the protection of property under Section 15 of the Constitution of Finland and the legal protection afforded under Section 21 thereof, and the generic prohibition against acts contravening good morals. The study suggests that fundamental rights may have an expansionary impact on the freedom of contract. The interpretation of an act contravening common good morals should especially consider the individual’s right to self-determination and the right inherent therein to undertake a variety of binding legal acts. It has been considered that the customary legal consequence of legal acts contravening the law and good morals is invalidity. The premise that has been adopted is that contracts contravening the law or good morals cannot be directed to be carried out, and claims based on same are also otherwise not afforded protection of legitimate expectations. Legal acts contravening the law and good morals have been subject to the so-called principle of unenforceability, which entails that a receivable based on such legal acts cannot be collected through judicial means, and payments transmitted based on such legal acts cannot be recovered, even in cases where the other party has defaulted on their contractual obligation. The study highlights that the stance adopted in legal literature towards legal acts contravening the law and good morals has been inconsistent. When determining the legal effects of contracts contravening the law and good morals, the rulings issued have been somewhat diverse. Particularly the assessment of the relationship of the non-interference principle to the obligation to reimburse payments and restitution ensuing from invalidity has varied across rulings. The study assesses the relationship between the non-interference principle and the fundamental underlying principles of the legal order and the law of obligations. One of these is the prohibition against unilateral gains and the restitution related to same. The non-interference principle is evaluated in relation to the prohibition against financial gain well-established within the sphere of criminal law and the restrictions pertaining to criminal sanctions imposed by the Constitutional Law Committee. The study suggests that in assessing whether a legal act is in contravention of the law and the ensuing invalidity, attention should be paid to the purpose of the prohibitory provision, the efficacy of the prohibition, third-party protection and good faith protection. It is, furthermore, suggested that through waiving the application of the noninterference principle, it is feasible to attain more equitable resolutions from the perspective of the legal order as a whole, in individual cases. Reconciling the requirement of compliance with the law and good morals, based on public interest and the objective perception of morality, and the non-interference principle with the legal order comprised of the legal norms in force, is a difficult task.Väitöskirjassa tarkastellaan lain ja hyvän tavan vastaisia oikeustoimia ja niiden oikeusvaikutuksia. Perustuslain 15 §:n omaisuudensuojan kautta merkitystä saavaa sopimusvapautta rajoitetaan oikeusjärjestyksessä monin eri tavoin. Yksi keskeinen sopimuksen sitovuuden edellytys on, että sopimus ei ole lain tai hyvän tavan vastainen. Lain ja hyvän tavan vastaisten oikeustoimien osalta arvioidaan sitä, millä tavalla perusoikeudet ja perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö vaikuttavat lain ja hyvän tavan vastaisten oikeustoimien oikeusvaikutusten määräämiseen. Erityisesti arvioidaan PL 15 §:n omaisuudensuojan ja PL 21 §:n oikeusturvan suhdetta yleiseen hyvän tavan vastaisuuden kieltoon. Tutkimuksessa esitetään, että perusoikeuksilla voi olla sopimusvapautta lisäävä vaikutus. Erityisesti yleisen hyvän tavan mukaisuuden vaatimuksen tulkinnassa tulee huomioida yksilöiden itsemääräämisoikeus ja siihen sisältyvä oikeus tehdä erilaisia velvoittavia oikeustoimia. Lain ja hyvän tavan vastaisten oikeustoimien yleisenä oikeusseuraamuksena on pidetty pätemättömyyttä. Lähtökohtana on pidetty sitä, ettei lain tai hyvän tavan vastaisia sopimuksia voida määrätä täytettäviksi eivätkä niihin perustuvat vaatimukset muutoinkaan saa oikeussuojaa. Lain ja hyvän tavan vastaisiin oikeustoimiin on sovellettuna ns. puuttumattomuusperiaatetta, joka tarkoittaa, ettei tällaiseen oikeustoimeen perustuvaa saatava voida periä oikeusteitse eikä tällaisen oikeustoimen perusteella tehtyjä suorituksia ole mahdollista saada takaisin edes niissä tapauksissa, joissa toinen osapuoli on jättänyt sopimuksen mukaisen suoritusvelvollisuutensa täyttämättä. Tutkimuksessa tuodaan esille, että oikeuskäytännössä suhtautuminen lain ja hyvän tavan vastaisiin oikeustoimiin on ollut epäyhtenäistä. Lain ja hyvän tavan vastaisten sopimusten oikeusvaikutusten määräämisessä on annettu osin eri suuntaisia ratkaisuja. Erityisesti puuttumattomuusperiaatteen suhdetta pätemättömyydestä seuraavaan suoritusten palautusvelvollisuuteen ja perusteettoman edun palautukseen on arvioitu ratkaisuissa eri tavoin. Tutkimuksessa esitetään, että oikeustoimen lain ja hyvän tavan vastaisuuden tunnistamiseksi on kehitettävä systemaattisempi lähestymistapa. Lisäksi esitetään, että puuttumattomuusperiaatteen soveltamisesta luopumalla voidaan saavuttaa yksittäisissä tapauksissa oikeusjärjestyksen kokonaisuuden näkökulmasta oikeudenmukaisempia ratkaisuja. Yleiseen etuun ja objektiiviseen moraalikäsitykseen perustuva yleinen lain ja hyvän tavan mukaisuuden vaatimus ja puuttumattomuusperiaate ovat vaikeasti yhteensovitettavissa voimassa olevien oikeusnormien muodostaman oikeusjärjestyksen kokonaisuuden kanssa