Kaupallisten sopimusten irtisanominen

The dissertation examines the content of the right to terminate a commercial contract. Termination for convenience is a regular way to end a contract for an indefinite duration according to Finnish contract law. It does not require any special or specific reasons, unless otherwise agreed. A reasonable notice period shall apply unless the notice period is agreed by the parties or regulated in legislation. The purpose of the research is to provide interpretative recommendations for the termination of commercial contracts and to structure and systematise the general doctrines of the termination rules using a legal dogmatic method. The main research question of the study is: What kinds of legal rules apply to termination of commercial contracts under Finnish contract law? The research examines in depth when a commercial contract can be terminated, how the right to terminate can be limited by a contract, the legal effects of termination and what kinds of factors may affect the determination of the notice period. The study also assesses interpretation and reasonableness of the terms of contract duration, as well as operational obligations related to termination. As is typical for legal dogmatic research, the results of the dissertation are in many respects interpretations on precise legal questions. However, a few observations on a more general level can be presented on the research topic as follows. The study concluded that there should not be particularly high legal barriers or restrictions for exercising the right to terminate. There are various acceptable commercial interests in favour of allowing broad freedom of termination; for instance, termination enables changing an unsatisfactory contracting party and reacting to changes in a business environment. In principle, protection related to termination should be implemented by determining a sufficient notice period or fixed-term period. According to the study, parties of commercial contracts should be free to enter into even exceptionally long-term obligations. The study indicated that even without an explicit clause, the parties must take into account the commercial risk of termination of the contract in their business. Because commercial contracts involve a financial risk of termination, the parties must, to manage this risk, determine the terms of duration in accordance with their commercial needs and be prepared for changes in circumstances during the contract term. Although the parties bear the risks associated with their own business and performance throughout the contract term, changes in circumstances may, under certain conditions, constitute an exceptional ground for termination under Section 36 of the Finnish Contracts Act.Väitöskirjassa tutkitaan kaupallisten sopimusten irtisanomisoikeuden sisältöä ja rajoituksia. Irtisanomista koskeva problematiikka liittyy kestosopimuksiin, joissa osapuolet tekevät suorituksiaan jatkuvasti yleensä pidemmän ajanjakson aikana. Irtisanominen on normaali tapa päättää kestosopimus, eikä oikeudessamme ole eikä myöskään tulisi olla sellaista yleistä sääntöä, jonka mukaan irtisanomiselle tulisi olla tai osoittaa jokin erityinen tai tietty syy. Toistaiseksi voimassa olevat kaupalliset kestosopimukset ovat lähtökohtaisesti irtisanottavissa kohtuullisella irtisanomisajalla, ellei toisin ole sovittu tai laissa säädetty. Tutkimuksessa arvioidaan sitä, minkä sisältöisten oikeudellisten normien mukaan kaupallisten erityislaeilla sääntelemättömien kestosopimusten irtisanomista arvioidaan. Tutkimuksessa perehdytään syvällisesti siihen, millaiset sopimukset ovat irtisanottavissa olevia, miten irtisanomisoikeutta voidaan sopimuksella rajoittaa, millaisia oikeusvaikutuksia irtisanomisella on sekä millaiset tekijät vaikuttavat irtisanomisajan määritykseen. Tutkimus käsittelee myös voimassaoloehtojen tulkinta- ja kohtuusongelmia sekä irtisanomiseen liittyviä toimintavelvollisuuksia. Lainopilliselle tutkimukselle ominaisesti tutkimuksen tulokset ovat monelta osin kannanottoja tarkkarajaisiin tulkintakysymyksiin. Tutkimusaiheesta voidaan lisäksi esittää muutamia yleisemmän tason havaintoja seuraavasti. Tutkimuksen mukaan irtisanomisoikeuden käyttämiselle ei tulisi asettaa erityisen korkeita oikeudellisia esteitä tai rajoituksia. Kaupallisten sopimusten irtisanomista koskeva oikeustila tulisi pyrkiä muotoilemaan sellaiseksi, että riittävä sopimuksiin liittyvä investointien suoja toteutuu mutta toisaalta samalla säilytetään riittävä vapaus erilaisiin liiketoiminnan muutoksiin ja sopimusten kilpailuttamiseen. Lähtökohtaisesti irtisanomiseen liittyvä suoja pitäisi toteuttaa mitoittamalla määräaikainen sopimuskausi tai irtisanomisaika riittävän pituiseksi. Tutkimuksessa katsotaan, että irtisanomisoikeuden sopimusperusteinen voimakaskin rajoittaminen ja irtisanomisen edellytysten määrittäminen tulee lähtökohtaisesti sallia. Tutkimuksessa omaksuttiin se lähtökohta, että osapuolten tulee ilman nimenomaista sopimusehtoakin ottaa omassa liiketoiminnassaan huomioon se mahdollisuus, että sopimus päättyy jossakin vaiheessa. Lisäksi osapuolet kantavat lähtökohtaisesti itse riskin siitä, jos sopimuksen voimassaoloa koskevan ehdon laadinnassa epäonnistutaan ja olosuhteet sopimuskauden aikana muuttuvat, sekä siitä, että sopimusta varten tehdyt investoinnit on mitoitettu tarkoituksenmukaisella tavalla suhteessa sopimuskauden ja irtisanomisajan pituuteen. Olosuhteiden muuttuminen voi kuitenkin tietyissä tapauksissa muodostua määräaikaisten ja ikuisten sopimusten poikkeusluonteiseksi irtisanomisperusteeksi