Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen oikeudellinen merkitys osana TSS-oikeuksien kansainvälistä valvontaa

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean Euroopan sosiaalisen peruskirjaan liittyvää oikeuskäytäntöä osana TSS-oikeuksien kansainvälistä valvontaa. Euroopan sosiaalisen peruskirja on luonteeltaan tyypillinen kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jossa säännökset on kirjoitettu varsin abstraktilla kielellä ja sopimuksen taustoista on saatavilla vain rajoitetusti tietoa, jonka takia sopimusvelvoitteille on vaikea löytää täsmällistä sisältöä ja merkitystä. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on valvontaelin, joka on jo kymmenien vuosien ajan pyrkinyt valvomaan sopimusvelvoitteiden noudattamista sopimusvaltioissa ja samalla selvittämään, miten sopimuksen säännöksiä tulee tulkita. Sopimuksen varsinainen sisältö muotoutuu ja kehittyy jatkuvasti Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakäytännön kautta. Euroopan sosiaalisen peruskirjan synnystä on tullut kuluneeksi jo yli 50 vuotta. Alkuaikoina sen merkitys oli varsin marginaalinen, mutta 1990-luvun mittavien uudistusten myötä sen asema on vähitellen vahvistunut ja alun perin vahvasti työoikeuksiin painottuneesta sopimuksesta on tullut toimiva ja tunnustettu monipuolisesti TSS-oikeuksia suojeleva kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvonta perustuu sopimusosapuolten määräaikaisraportteihin ja sopimuksen nojalla tehtyihin järjestökanteluihin. Alun perin pääasiassa määräaikaisraportteihin perustunut valvonta sai vuonna 1995 rinnalleen järjestökantelujärjestelmän, jonka kautta käsitellään useita lainsäädäntöön ja käytäntöön liittyviä konkreettisia ongelmia, joita ei todennäköisesti tulisi muuten esille. Samalla järjestökantelumekanismi on oikeudellistanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean valvonta- ja arviointimenettelyjen luonnetta. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen oikeudellinen merkitys on kuitenkin vielä kaukana Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vastaavasta asemasta. Tutkielman metodologinen perusta on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, jonka avulla pyritään systematisoimaan ja tulkitsemaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tutkimuksen tärkein oikeuslähde on Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean oikeuskäytäntö, mutta oikeuskäytännön laajuuden takia kansainväliset oikeustieteelliset artikkelit auttavat suuntaamaan huomion merkitykseltään olennaisimpiin näkökohtiin. Sopimusta ja sen valvontajärjestelmää vertaillaan muihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja arvioidaan niiden vuorovaikutussuhdetta esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tutkielman avulla pyritään selvittämään, onko Euroopan sosiaalisen peruskirjan lisäuudistukset tarpeellisia, jotta sopimusvaltiot suhtautuisivat vakavasti Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottoihin ja sopimusvelvoitteisiin. Esiin nousevista mahdollisista valvontajärjestelmään liittyvistä kehittämistarpeista voidaan mainita keskeisimpänä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakannanottojen heikko oikeudellinen velvoittavuus ja niihin kohdistuva Euroopan neuvoston ministerikomitean poliittinen kontrolli. Asiasanat: Euroopan sosiaalinen peruskirja, Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea, TSS-oikeudet, Sosiaaliset oikeudet, Euroopan neuvosto, Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan ihmisoikeustuomioistui