Kuuleminen sosiaalioikeudessa

Sosiaalioikeuden asiakkaan oikeusasemaa suojaavat perustuslain 19 §:n sosiaaliset oikeudet ja menette-lyyn liittyvät perustuslain 21 §:n oikeudet ja oikeuksia täsmentävät oikeusperiaatteet. Oikeus tulla kuul-luksi on tärkeä menettelyn tae sosiaalioikeudessa. Kuulemisperiaatteen mukaan jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, kun käsitellään hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, mitä tarkoitetaan perustuslakiin kirjatulla yksilön oikeudella tulla kuulluksi ja mitkä säännökset ja miten toteuttavat, että kuulluksi tulemisen oikeus toteutuu tehtäessä hal-lintopäätöksiä ja lainkäyttöpäätöksiä sosiaalioikeudessa. Tutkimuksen tavoitteena on hakea tulkintaa, joka toteuttaa kuulluksi tulemisen perustuslain 21 §:n asettamat oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimukset. Tutkimuksessa haetaan voimassa olevista oikeuslähteistä määrityksiä; kuulemisen tehtävät, asianosainen ja puhevallan käyttäminen, kuulemisen asiallinen kohde; vaatimus, selvitys ja oikeudenkäyntiaineisto sekä varsinainen kuulemismenettely. Tutkimuksessa tutkitaan rinnakkain ensi asteen hallinnon ja hallinto-lainkäytön kuulemista koskevia säännöksi. Sosiaalioikeudellisia käsitteitä ovat sosiaaliset etuudet ja tahdosta riippumattomat toimenpiteet. Sosiaali-set etuudet jaetaan kahteen ryhmään toimeentuloturvaetuudet ja palveluetuudet. Muita käsitteitä ovat oikeusturva, itsemääräämisoikeus ja tasapuolisuus. Tutkimus kuuluu julkisoikeuden alaan, se on sosiaalioikeudellinen ja hallinto-oikeudellinen tutkimus. Tutkimusmetodina on käytetty oikeusdogmatiikkaa. Tutkimuksessa liikutaan Kaarlo Tuorin kriittisen oikeuspositivismin kolmella tasolla. Oikeuden pintatason tutkimusaineistona on asianosaisen kuulemisen käsittelevää lainsäädäntöä, lain valmisteluaineistoa, kirjallisuutta ja oikeudellisia artikkeleita ja oikeus-käytäntöä. Kotimaisen aineiston lisäksi on käytetty Euroopan ihmisoikeussopimusta ja oikeuskäytäntöä ja Euroopan yhteisön tuomioistuimen ratkaisua ja perusoikeuskirjaa. Oikeuskulttuurin tasolla tutkitaan oi-keusperiaatteita kuulemisperiaatteeseen liittyen. Tutkimuksessa tutkitaan sosiaalioikeudellisia oikeusperi-aatteita; itsemääräämisoikeutta, osallistumisperiaatetta ja integriteettiperiaatetta. Yleishallinto-oikeudellisia periaatteita tutkimuksessa on mukana yhdenvertaisuudenperiaate, objektiviteettiperiaate ja suhteellisuusperiaate. Oikeuden syvätaso liittyy oikeusvaltioperiaatteeseen, joka on perustuslain 21 §:n perusta. Asianosaisen kuuleminen on velvollisuus, josta voidaan poiketa vain laissa mainituissa tapauksissa. Kuu-leminen voidaan jättää toimittamatta, jos kuulemisella ei ole oikeussuojan eikä asian selvittämisen kan-nalta merkitystä, koska aiheeton kuuleminen voi viivästyttää asian käsittelyä. Hallintolaissa ja hallinto-lainkäyttölaissa mainittuja poikkeuksia ovat, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteet-tomana. Se mistä asianosaista on kuultava, määräytyy suoraan lainsäädännön perusteella. Kuulemisessa viranomaiselle jää harkintavaltaa lainkohdassa, jossa kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta. Yleislauseketta on syytä tulkita ahtaasti, koska ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan valittajan asiana on arvioida, vaativatko kaikki tuomioistuimen hallussa olevat asiakirjat asianosaisen taholta huomautuksia. Kuuleminen tulee siis sisällöllisesti suorittaa siten, että hallintolain ja hallintolainkäyttölain määräykset päätöksen ratkaisusta ja perustelusisällöstä täyttyvät. Kuulematta jättämisen syy tulee ilmetä päätöksestä.fi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig