Euroopan unionin perusoikeuskirjan jako oikeuksiin ja periaatteisiin : jaottelun kontribuutio eurooppalaiselle oikeusalueelle

Tutkimuksen aiheena on Euroopan unionin perusoikeuskirjan jako oikeuksiin ja periaatteisiin. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia perusoikeuskirjaan kirjattua jaottelua sekä siitä johtuvia vaikutuksia eurooppalaiselle oikeusalueelle. Tutkimus on pääsääntöisesti oikeusdogmaattinen, sillä se perustuu perusoikeuskirjan laintekstien tulkintaan sekä unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön systemaattiseen analysointiin ja oikeuskirjallisuuden katsantoon. Oikeustapaustutkimuksen avulla selvitetään, kuinka tuomioistuimet ovat soveltavat oikeuksia ja periaatteita ja, onko periaatteita lopulta sovellettu tuomioistuimissa lainkaan. Tutkielmassa käytetään apuna myös oikeusfilosofista laintulkintaa, kun tutkitaan yleistä oikeusteoriaa ja oikeuslähdeoppia. Koska tutkimuksen lähdeaineistoon kuuluu myös rinnakkaisia ja osin päällekkäisiä kansainvälisoikeudellisia toimijoita, on tutkimuksessa käytetty tulkinnallisena apuna myös oikeusvertailua. Oikeusvertailevaa metodia hyödynnetään, kun tutkitaan EU-tuomioistuinten, ihmisoikeustuomioistuimen sekä Saksan valtiosääntötuomioistuimen tarjoamaa perus- ja ihmisoikeuksien suojaa. Tutkimuksen tuloksena on, että Euroopan unionin tuomioistuimet ovat tuomioissaan tulkinneet perusoikeuskirjan oikeuksia toisinaan eri tavalla kuin perinteinen oikeus?periaate-jaottelu on kirjattu oikeuskirjallisuuteen. Periaatteiksi lueteltuja oikeuksia on sovellettu oikeutena, kuten esimerkiksi useita perusoikeuskirjan työoikeuksia. Tutkimus kuitenkin osoittaa, ettei jaottelu ole täysin uusi perusoikeuskirjaan synnytetty innovaatio, vaan se on peräisin jo oikeusteorian tasolta. Perusoikeuskirjan oikeudellistamisen jälkeen unionin tuomioistuimet ovat soveltaneet perusoikeuskirjan oikeuksia varsin laajasti. Unionin tuomioistuimet ovat viitanneet ratkaisuissaan perusoikeuskirjan TSS-oikeuksiin. Merkittävää asiassa on se, että näitä perinteisen jaottelun mukaan periaatteisiin kuuluvia oikeuksia on kohdeltu oikeuksina periaatteen sijaan. Etenkin Lissabonin sopimuksen jälkeen tuomioistuimet ovat ryhtyneet yhä ennakkoluulottomammin rikkomaan perinteistä oikeus?periaate-jaottelua. Kaiken kaikkiaan tämä tutkielma osoittaa, että vaikka jako oikeuksiin ja periaatteisiin kirjattiin perusoikeuskirjaan, ei se ole tehnyt perusoikeuskirjaa merkityksettömäksi. Jaottelu oikeuksiin ja periaatteisiin vesitti kuitenkin jonkin verran perusoikeuskirjan innovatiivista luonnetta, mutta perusoikeuskirjan oikeudet ja periaatteet tulevat silti sovellettaviksi eurooppalaisella oikeusalueella. Perusoikeuskirjaan kohdistuneen jäsenvaltiokritiikin takia, kirjattiin perusoikeuskirjaan op-out?erillisoikeuksia. Pöytäkirja n:o 30 tarkastelu kuitenkin osoittaa, että rajoituksia on mahdollista kiertää viittaamalla unionin yleisiin oikeusperiaatteisiin, jolloin kaikki jäsenvaltiot ovat niitä velvollisia noudattamaan. Jako oikeuksiin ja periaatteisiin ei siis ratkaisevasti estä perusoikeussuojan tason toteutumista eurooppalaisella oikeusalueella. Suurin huolenaihe on se, että unionin tuomioistuimet ovat olleet tähän asti melko haluttomia ottamaan kantaa, mitä jaottelu todellisuudessa tarkoittaa. Vaarana on, että yhdistymishaluton yhteisö synnyttää viime kädessä esteen tehokkaan perusoikeussuojan toteutumiselle