Tekniikan alan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen

Opetusministeriö käynnisti helmikuussa 2005 selvitystyön, jonka tavoitteena oli tarkastella teknillistieteellistä koulutusta ja tutkimusta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä tuottaa ehdotuksia tekniikan alan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä. Tätä selvitystyötä varten opetusministeri asetti johtaja Yrjö Neuvon johdolla työryhmän, jonka tehtävänä oli mm. kartoittaa tarpeet teknillisen alan tutkimustoiminnan, koulutusrakenteiden, painoalojen ja voimavarojen kehittämiseksi sekä ennakoida, miten tekniikan alan koulutustarjonta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tulisi mitoittaa vuoteen 2012 mennessä. Työryhmän raportissa luodaan katsaus suomalaisen tekniikan alan korkeakoulutukseen ja tutkimukseen sekä esitetään niiden kehittämiseksi suosituksia ja konkreettisia toimenpiteitä. Ehdotuksia ja suosituksia on kaikkiaan 35 kappaletta. Keskeisimpiä niistä ovat: - Tekniikan alan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja koulutustoimintaa tulee kehittää ja suunnata erityisesti Suomen talouden kannalta vahvojen klustereiden ja toimialojen osaamistason nostamiseen. Uusien kasvualojen synnyttäminen edellyttää pitkäjänteistä panostusta korkeatasoiseen osaamiseen ja perustutkimukseen niin jo olemassa olevissa klustereissa, niiden rajapinnoilla kuin valituilla uusilla alueilla. Tekniikan alan koulutuksen ja tutkimuksen tulee valituilla painoaloilla yliopistoissa olla kansainvälistä huipputasoa. - Opetusministeriön tulee uudistaa tulosohjauksensa periaatteita siten, että painopiste siirtyy määrästä laatuun, opetuksen rinnalla otetaan huomioon tutkimustoiminta ja sen relevanssi sekä luodaan kannustimet vahvempien yksiköiden syntymiselle. - Tutkimuksen ja opetuksen laadun parantaminen edellyttää koulutusyksikköjen ja koulutusohjelmien määrän vähentämistä sekä koulutuksen ja tutkimuksen keskittämistä suurempiin ja kilpailukykyisempiin yksiköihin. - Suomeen tulee perustaa kansallinen tekniikan alan koulutuksen neuvottelukunta. Sen tehtävänä on ehdottaa toimenpiteitä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan tehostamiseksi. - Perusrahoitusta lisätään sellaisille tekniikan koulutus- ja tieteenaloille, jotka ovat kansantalouden, yhteiskunnan muun kehityksen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeimpiä. - Yliopistoissa tekniikan alan opiskelija-opettaja-suhde tulee nopeasti nostaa tasolle 14:1 ja tekniikan alan kustannuskerroin on muutettava arvosta 1,75 arvoon 2,5. - Sopiva aloituspaikkojen/aloittajien määrä tekniikan yliopisto-opinnoissa on kandidaattiohjelmiin noin 3 200 ja maisteriohjelmiin vielä lisäksi noin 300. Tähän tavoitteeseen tulee päästä viidessä vuodessa. - Ammattikorkeakouluverkon vaikuttavuutta tulee lisätä ja resurssien käyttöä tehostaa rakennetta kokoamalla ja kehittämällä. Ammattikorkeakouluja ja niiden toimipisteitä on tarpeen vähentää. - Ammattikorkeakoulujen tekniikan perusopintojen nuorten aloituspaikkoja tulee vähentää asteittain 1 400 paikalla vuoden 2005 aloituspaikkamäärästä 7 931 viiden vuoden aikana määrään 6 500. - Yliopistoissa kandidaattivaiheen tekniikan alan koulutusohjelmien sopiva määrä on noin 7–8. Koulutusohjelman sisäänoton tulee olla vähintään 50. - Ammattikorkeakouluissa noin 15 koulutusohjelmaa riittää perustutkinnossa. Koulutusohjelman vuotuisten aloituspaikkojen määrä ei pääsääntöisesti saa olla pienempi kuin 50. - Yliopistojen pitkien tutkija- ja opettajavierailujen määrät Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen kaksinkertaistuvat vuoteen 2012 mennessä. Yliopistot luovat selkeät järjestelyt ulkomaisten vierailijoiden ja työntekijöiden perehdyttämistä ja sopeutumista varten. - Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa useamman kuukauden ulkomaanjaksosta tulee normi niin opiskelijoille kuin opettajille ja tutkijoille