Kohti monen polun alkoholipolitiikkaa. Alkoholipolitiikka 2000 -työryhmän loppuraportti

Työryhmä pitää tärkeänä sellaista alkoholipoliittista keskustelukulttuuria, jossa on tilaa toisiakin kunnioittavalle moniäänisyydelle. Alkoholipolitiikka on niin monisyinen kokonaisuus, että sen haasteisiinkin tulee antaa monitasoisia vastauksia. Työryhmä toivoo, että periaate omaksuttaisiin jatkossa kaikissa alkoholipoliittisissa keskustelu-, suunnittelu- ja päätöksentekoelimissä ja –tilanteissa. Keskeisenä alkoholipoliittisena lähtökohtana tulee olla sosiaalinen vastuu. Työryhmä korostaa, että siinä määrin ja niin kauan kuin osalla meistä ei ole valmiutta omaehtoiseen ja omavastuiseen toimintaan, ja niin kauan kuin meillä ei luonnostaan ole tukenamme riittävän vahvoja sosiaalisia normeja, me tarvitsemme alkoholipolitiikassa järjestöjen ja julkisten toimijoiden tukea – ja myös rajojen määrätietoista osoittamista. Työryhmä toivoo alkoholiasenteisiimme lisää suvaitsevaisuutta, mutta on samalla huolissaan liiallisesta kaiken suvaitsemisesta. Ei ole hyvä, jos vain ajelehditaan eteenpäin, vastaamatta haasteisiin ja tekemättä tarvittavia ratkaisuja. Ei ole hyvä, jos yhteiskuntamme tulee koko ajan yhä märemmäksi ja alkoholisoituu, mutta me emme jaksa välittää siitä. Vaikka huumeiden käyttö on Suomessa lisääntynyt ja sitä on uutena asiana hyvä käsitellä mahdollisimman paljon, työryhmä on huolissaan siitä, että paljon keskeisempi alkoholi jää liian usein huumekeskustelun varjoon. Humalahakuisuuden vähentämiseksi voisimme vahvistaa mielikuviamme muusta kuin humalaan johtavasta alkoholinkäytöstä sekä ns. ”sopivasta kännistä”, jossa vältettäisiin haitallisimmat ylilyönnit. Perinteisestä maalaiskulttuurista lähtien meillä on ollut kansanomaista alkoholinkäytön ja alkoholin vaikutuksen alaisena olemisen säätelyä, mutta siitä on puhuttu liian vähän. Yksilöiden ja lähiyhteisöjen omaehtoiset normit ja säätelykeinot olisivat ajankohtainen tutkimus- ja keskustelunaihe. Työryhmä ei näe - tällä hetkellä - käytännön mahdollisuuksia alkoholinkäytön ikärajojen alentamiselle. Päinvastoin alkoholinkäytön aloitusiän myöhentäminen on tehokas keino vähentää tulevia riippuvuusriskejä. Työryhmä toivoo keskustelun käynnistämistä siitä, voisiko ikään liittyviä ryhmäpaineita jotenkin vähentää. Anniskelun aikarajat eivät sovi kovin hyvin moninaistuvaan ja pirstoutuvaan yhteiskuntaan, jossa ihmisillä on lukuisia erilaisia vuorokausirytmejä. Siinä mielessä aikarajoituksia olisi perusteltua poistaa, mutta toisaalta taas alkoholin erityisluonne ja siihen liittyvät monet sosiaaliset ja terveydelliset riskit ja haitat puoltavat sitä, ettei alkoholia ole – myöskään ravintoloissa - koko ajan tarjolla. Liikenteen promillerajat on hyvä pitää nykyisinä. Jatkossa voitaisiin kuitenkin harkita, olisiko joistakin korkeammista (esimerkiksi 0,8 promillen ylittävistä) määristä tarpeen saada kohdennetumpia ja asteittain kovenevia seuraamuksia. Jakelujärjestelmän tulevina käytännön perusvaihtoehtoina on joko nykyisen vähittäismyyntimonopolin vahvistaminen perustehtävän suuntaan, tai sen yhtenäistämisen muiden, enemmän bisnesperiaatteella toimivien yritysten suuntaan. Keskeisinä kriteereinä kaikissa mahdollisissa vaihtoehdoissa työryhmä pitää vahvaa omavastuuta sekä ratkaisun vaikutuksia alkoholinkäytöstä aiheutuviin haittoihin