Vakauden hallinta ja tallettajan suoja säästöpankissa : Säästöpankin yhteisömuodon, tarkoituksen ja toimintatavan vaikutukset lainsäädäntöön

The doctoral dissertation examines the legal form of Finnish savings banks from the viewpoint of stability ‒ namely, how their organisation, purpose and operating principles have been considered in legislation. The dissertation study spans the history of Finnish banking regulation from the rules of the first savings bank, founded in Turku in 1822, up until the credit institution and resolution acts of 2014. The study examines the reasons for why banking has been subject to specific regulation and supervision. It also discusses the interests promoted by banks during legislative processes and the organising of banking supervision, as well as the impact of the sector s lobbying on the final contents of laws. The primary sources of the study consist of legislative materials ‒ i.e. committee reports, government proposals and legal texts ‒ and the decisions of the Savings Banks Guarantee Fund (1925‒1998), in which it ruled either to safeguard a struggling savings bank s independent operations or to have it merge with another savings bank. Important sources also include works on banking history and the savings banks own trade journal Säästöpankki (1904‒2010). The study is set against the background of the German and English roots of savings banking. It also includes comparisons to other Nordic countries. The study shows that the banks different historical backgrounds have influenced their operating rights and led to the mismatched pace of legislative harmonisation. According to the study, the special characteristics of savings banks ‒ lack of ownership, non-profitability, locality, and involvement of depositors in the selection of administration ‒ were maintained until the early 1990s but have since lost relevance. Similar development has taken place in many other European countries. Savings banks stability was primarily based on the safety of lending and the mutual risk sharing enabled by the banks' own guarantee fund, whereas in commercial banks it was solely based on an individual bank's own capital. Due to the lack of ownership, a savings bank's board and senior management have had strict liabilities for losses. How liability falls is unpredictable, and hence the outcomes of legal proceedings ‒ the parties ruled liable and the large compensation amounts ‒ have not always been considered just. Legislative reviews have been motivated by problems that have arisen along the way. The study examines the crises that Finnish savings banks have collectively faced. The reasons for the crises have been political, related to money market deregulation, or caused by setbacks in the economy. The first such crisis was the deposit run triggered by the Crimean War in 1854. As a result of the latest crises, legislation has been amended to enable a savings bank to change its company form, and banks joint liability has been increased through mutually collected funds.Tutkimuksen kohteena on säästöpankin yhteisömuoto pankin vakauden kannalta. Tutkimuksessa käsitellään pankkitoiminnan sääntelyä v. 1822 perustetun Turun Säästöpankin säännöistä v. 2014 luottolaitos- ja kriisinratkaisulakeihin saakka. Tutkimus lähtee siitä, minkä takia pankkitoiminta on ollut erityisen sääntelyn ja viranomaisvalvonnan kohteena. Tutkimuksessa tuodaan esille pankkien intressit lainvalmistelussa ja pankkivalvonnan järjestämisessä sekä mm. säästöpankkipuolueen merkitystä. Tutkimuksessa tulee esille, miten pankkien syntyhistoriat ovat vaikuttaneet niiden toimintaoikeuksiin ja lainsäädännön epätahtisuuteen. Säästöpankkien kohdalla vakaus perustui luotonannon turvallisuuteen ja yhteisvastuuseen oman vakuusrahaston kautta, kun esim. liikepankeissa se perustui yksin omaan pääomaan. Tässä mielessä pelkkä vakavaraisuusprosenttien vertailu on antanut väärän kuvan pankeille asetetuista vaatimuksista. Säästöpankin omistajattomuudesta seurasi, että hallituksen jäsenten vastuu on ollut ankara. Tutkimuksessa on käyty läpi säästöpankkien keskinäisen yhteisvastuun merkitys numeroina ja periaatteellisesti yksittäisten säästöpankkien ja koko pankkiryhmän olemassaolon ja maineriskin näkökulmasta sekä myös mistä 1990-luvun vahingonkorvausoikeudenkäynneissä oli kysymys. Vastuuseen joutumiseen liittyi sattumanvaraisuutta siinä mielessä kehen korvausvaatimukset kohdistettiin, josta syystä oikeudenkäyntien lopputuloksia ei pidetty oikeudenmukaisina. Julkisuuskaan ei ymmärtänyt, että tuomiot perustuivat lakiin eikä luottotappioiden suuruuteen. Tutkimuksessa on käyty läpi säästöpankkeja kohdanneet kriisit. Syyt ovat olleet poliittiset, ne ovat liittyneet rahamarkkinoiden säännöstelyn purkamiseen tai aiheutuneet talouselämän vastoinkäymisistä. Ensimmäinen kriisi koettiin talvella 1854, kun Krimin sodan seurauksena syntyi ryntäyksiä talletusten nostamiseen, ja viimeinen kriisi 1990-luvun alussa. Kriisien seurauksena laki on tehnyt samanhenkisille pankeille mahdolliseksi toimimisen yhteenliittymänä ja mm. säästöpankin muuttamisen osakeyhtiömuotoon. Toimialan yhteisvastuuta on lisätty talletussuoja- ja kriisinratkaisurahastoilla. Tutkimuksessa on kohdistettu kritiikkiä ns. pankkiveroon. Tutkimuksessa tulee esille, miksi sääntelyssä ja turvaamistoimissa on siirrytty ylikansallisiin ratkaisuihin