Poliisin vaikuttavuus : suoritteiden laskennasta vaikuttavuuden tutkimukseen

This study examinates the association between police interventions, crimes and safety. It represents evaluation research within the discipline of criminology which produces empirical information on the effects of official and unofficial reactions on crime. The police's statutory mission and effectiveness goal is to maintain safety and reduce crime. Instead of effectiveness the evaluation process focuses on the performance because the causality between the measures and the achievement of the goals has not been able to verify. Partly for this reason, there has not been a discussion based on robust research evidence about the police's ability to reduce crime in Finland. The research framework represents the criminological study of reactions to crime and the criminological evaluation study. The study includes four sub-publications. The first systematic review (sub-publication I) contains 97 peer-reviewed eligible studies of different police actions on crime, disorder and safety in four-scale contexts such as small hot spots, neighborhoods, city regions and state levels. The second systematic review (sub-publication II) contains 71 peer-reviewed primary studies. It examines the effects of different police actions on crime and disorder in four-scale contexts. It analyses the evidence of spatial displacement and diffusion of the benefits in surrounding areas. Most of these eligible studies were conducted in the United States. Sub-publication III examines the link between alcohol use and delinquent behavior. It evaluates the effects of police interventions on alcohol use and juvenile violence during school out weekends in 2010-2016 in Helsinki. Sub-publication IV evaluates the association between police patrolling, crimes and disorderly conduct in actively patrolled areas in Helsinki. The analysis is based on the surveillance and emergency tasks and crime reports on the operative analysis database of the police in 2019. The main finding of this study is that focused measures targeted at limited areas are more likely to reduce crime than general measures in large areas. Simply increasing the presence of police officers does not affect crime and disorder levels. Secondary actions such as focused surveillance and problem-oriented policing were effective at smaller scales. Especially problem-oriented police model caused more likely diffusion of benefits in surrounding areas than crime displacement. On the other hand, Nordic studies did not suggest a similar kind of diffusion of benefits. Some of the focused actions caused additional effects, such as mistrust and fear of crime. In the future, there is a need to study the impact of policing to understand the causal effect between policing and crime in Finland.Tämän tutkimuksen aiheena on poliisin toimenpiteiden vaikutukset rikollisuuteen ja turvallisuuteen. Tutkimus edustaa kriminologian tieteenalaan kuuluvaa arviointitutkimuksen osa-aluetta, joka tuottaa empiiristä tietoa virallisten ja epävirallisten reaktiomuotojen vaikutuksista rikollisuuteen. Poliisin lakisääteisenä tehtävänä ja yhteiskunnallisena vaikuttavuustavoitteena on turvallisuuden ylläpitäminen ja rikosten vähentäminen. Sisäministeriön tehtävänä on arvioida, miten poliisi onnistuu tavoitteessaan. Vaikuttavuuden sijaan arviointi kohdistuu toimintaan, sillä toiminnan ja tavoitteiden saavuttamisen välistä kausaaliyhteyttä ei ole kyetty luotettavasti todentamaan. Osittain tästä syystä Suomessa ei ole käyty vahvaan tutkimusnäyttöön pohjautuvaa keskustelua poliisin kyvystä vähentää rikollisuutta. Tutkimuksen viitekehyksenä ovat kriminologinen rikollisuuteen kohdistuvien reaktioiden tutkimus ja kriminologinen arviointitutkimus. Tutkimus sisältää neljä osajulkaisua, joista I ja II koostavat aiempaa tutkimustietoa poliisitoiminnan vaikutuksista rikollisuuteen ja subjektiiviseen turvallisuuteen eri ympäristöissä. II ja IV osajulkaisut tarkastelevat yleisten ja kohdennettujen toimenpiteiden vaikutuksia kaupunkitasolla ja paikoissa, joihin kasaantuu tavallista enemmän rikoksia. Tutkimus sisältää useita aineistoja, joiden analyysissa hyödynnetään määrällisiä ja laadullisia menetelmiä. I ja II osajulkaisut ovat systemaattisia kirjallisuuskatsauksia, joiden aineistoina ovat aiemmat poliisin vaikuttavuutta käsittelevät empiiriset vertaisarvioidut tutkimukset. I osajulkaisun aineisto sisältää tutkimuksia, joissa arvioidaan vaikutuksia siinä kohteessa, johon poliisin toimenpiteillä halutaan vaikuttaa ja II osajulkaisun aineisto koostuu kohteen lähiympäristöön ulottuvista siirtymä- ja hyötyvaikutuksia käsittelevistä tutkimuksista. Kohdennettuja poliisitoimenpiteitä käsittelevässä III osajulkaisussa arvioidaan tehostetun valvonnan vaikutuksia nuorten alkoholikäyttäytymiseen ja väkivallan määrään seitsemän vuoden aikana. Määrällinen aineisto koostuu valvontaan kohdennetusta työajasta, rikesakoista ja poliisin tietoon tulleista väkivaltarikoksista. Laadullinen aineisto sisältää asiantuntijahaastatteluja. Häiriökohteiden yleisvalvontaa koskevan IV osajulkaisun aineisto koostuu poliisin valvonta-, hälytystehtävä- ja rikosilmoitustiedoista. Pääasiallisina menetelminä ovat ristiintaulukointi ja regressioanalyysi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että rajatuille alueille kohdennetut tehostetut toimenpiteet vähentävät rikollisuutta todennäköisemmin kuin laajoilla alueilla tehdyt yleisluontoiset toimenpiteet. Tehostetut toimenpiteet saattavat siirtää rikoksia jonkin verran lähiympäristöön, mutta todennäköisemmin rikokset vähenevät myös siellä. Tutkimuksen tuloksena laaditun siirtymävaikutusten näyttöasteikon avulla voidaan arvioida, miten vahvoja johtopäätöksiä rikostorjuntatoimenpiteiden siirtymä- ja hyötyvaikutuksista voidaan tehdä. Joissakin tapauksissa liian intensiivinen kontrolli tai eettisesti kyseenalainen kohdistus voi vähentää poliisin legitimiteettiä ja luottamusta. Tutkimuksen tuloksena laaditun vaikuttavuusmallin avulla voidaan ennustaa poliisin toimenpiteiden todennäköisiä vaikutuksia eri olosuhteissa. Aiemmat poliisin vaikuttavuustutkimukset sijoittuvat enimmäkseen Yhdysvaltoihin, jossa 1990-luvulta lähtien on siirrytty laajojen alueiden tutkimuksesta rajattujen kohteiden tutkimukseen. Samalla arvioinnin paikallisuus on korostunut ja tutkimusasetelmat ovat vahvistuneet. Sen sijaan pohjoismaisen vaikuttavuustutkimuksen tila on heikko, sillä poliisin vaikuttavuudesta ei ole tehty vahvaan tutkimusasetelmaan nojaavaa tutkimusta. Tämä tutkimus on puheenvuoro poliisin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Tulevaisuudessa poliisitoiminnan vaikutuksia on kyettävä tutkimaan uskottavilla asetelmilla tilivelvollisuuden toteuttamiseksi ja yhteiskunnallisen aseman vahvistamiseksi. Arvioimattomuus mahdollistaa poliisitoimenpiteiden väärinkohdistumisen ja altistaa toiminnan vaikuttavuuden ulkopuoliselle kritiikille