Politiikan rajat ja rajojen politiikka : Diskurssianalyyttinen tutkimus kaupunkisuunnittelutapausten politisoitumisesta Oulussa

Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkisuunnittelun politisoitumista eli suunnittelun muodostumista poliittisiksi konflikteiksi. Tutkimuksen lähtökohtana ovat aiemmassa kaupunkisuunnittelun tutkimuksessa esille nousseet havainnot demokratiavajeesta suunnittelussa. Tavallisten kaupunkilaisten näkökulmasta suunnitteluun vaikuttaminen on usein koettu vaikeaksi. Vaikka ihmisten elinympäristössä tapahtuvat muutokset ovat alttiita eriäville tulkinnoille, on mahdollisia poliittisia konflikteja suunnittelussa pyritty pikemminkin hillitsemään kuin kohtaamaan avoimesti. Tällaisia havaintoja voi pitää suunnitteludemokratian kannalta ongelmallisina. Työ pohjaa Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen jälkifoundationalistiseen ja jälkistrukturalistiseen poliittiseen ajatteluun, joka ohjaa tarkastelemaan demokratiaa poliittisen kamppailun kontekstissa. Tutkielma hyödyntää teoreettisena lähestymistapana erityisesti Laclaun ja Mouffen työssä näkyvää poliittisen ja politiikan käsitteiden eroa, jolla kuvataan politiikan erilaisia ulottuvuuksia. Demokratian kannalta on tärkeää antaa tilaa poliittisille konflikteille ja keskustella erilaisista poliittisista vaihtoehdoista. Yhteiskunnallisten kysymysten käsitteleminen poliittisesti vaatii kuitenkin niiden politisoitumista. Demokratian esteitä voidaan analysoida sellaisten käytäntöjen kautta, jotka estävät politisoitumista. Erityisen kriittisesti voidaan tarkastella diskursseja, jotka pyrkivät häivyttämään poliittisuutensa tai luonnollistamaan jonkin poliittisen käytännön. Tutkielmassa analysoidaan kahden oululaisen suunnittelutapauksen politisoitumista. Tutkimustehtävänä oli ensinnäkin pohtia, missä määrin suunnittelutapaukset politisoituivat ja minkälaiset tekijät vaikuttivat niiden politisoitumiseen tai estivät sitä. Toiseksi tavoitteena oli analysoida, minkälaisia viitteitä suunnittelutapaukset ja niiden politisoitumiseen vaikuttavat tekijät antavat suunnitteludemokratian haasteista. Ensimmäinen tutkielmassa käsitelty suunnittelutapaus liittyy kiistaan oululaisten puutalokortteleiden purkamisesta. Toinen suunnittelutapaus käsittelee puolestaan hotellin ja pysäköintiluolan suunnittelua Oulussa. Tutkimuksen aineisto koostuu sanoma- ja aikakausilehdissä sekä verkkomedioissa julkaistuista artikkeleista. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa sovelletaan Essexin koulukunnan diskurssianalyysia. Aineiston analyysista käy ilmi, että kumpikin suunnittelutapaus politisoitui mediakeskustelussa. Keskustelu ei ollut yksiäänistä, vaan keskustelun osapuolet pystyivät tuomaan mediassa esille eriäviä tulkintoja tapauksista. Molemmissa tapauksissa havaittiin kuitenkin myös suunnittelun politisoitumista vaikeuttavia tekijöitä. Keskeisenä tutkimustuloksena tutkielmassa nouseekin esille se, että suunnittelutapausten politisoitumisen esteet olivat kytköksissä paradigmaattiseen kaupunkisuunnitteluajatteluun. Suunnittelutapausten analyysi kertoo, että tapamme ajatella kaupunkisuunnittelua vaikuttaa siihen, millä tavoin voimme lähestyä kaupunkia, millaisia ongelmia siinä näemme ja miten niitä ratkaisemme. Suunnitteluun liittyvät ajatusmallit vaikuttavat siten myös siihen, millä tavalla demokratia toimii suunnittelussa. Puutalokortteleiden tapauksessa suunnittelun politisoitumiseen vaikuttivat erityisesti modernistiseen kaupunkisuunnitteluun liittyvät ajattelumallit. Hotellin ja pysäköintiluolan tapauksessa suunnittelukeskustelussa ilmeni puolestaan kilpailulähtöiselle suunnittelulle tyypillisiä ajattelutapoja. Tutkielmassa identifioidaan tarkemmin useita tekijöitä, jotka vaikeuttivat politisoitumista. Tällaisina tekijöinä voidaan mainita esimerkiksi suunnittelun näkeminen kapean teknisessä tai asiantuntijalähtöisessä kehyksessä, suunnittelun ymmärtäminen erilaisten, esimerkiksi taloudellisten tai historiallisten pakkojen ja välttämättömyyksien kautta sekä yksimielisyyttä ja konsensusta korostavat diskursiiviset artikulaatiot. Tutkielma painottaa, että nämä politisoitumista vaikeuttavat tekijät ovat poliittisia artikulaatioita, jotka on mahdollista myös haastaa poliittisen kamppailun kautta. Tutkimustulosten pohjalta voi sanoa, että kaupunkisuunnittelussa erimielisyydelle, konflikteille ja politiikalle olisi jätettävä enemmän tilaa, mikäli suunnittelua halutaan kehittää demokraattisempaan suuntaan. Muussa tapauksessa suunnitteluprosessit näyttäytyvät helposti tilanteena, jossa kansalaisilla hyväksytetään hallinnon laatimia suunnitelmia. Suunnitteludemokratian haasteet liittyvätkin demokraattisen politiikan mahdollisuuksiin - tilaisuuteen tuoda uusia kysymyksiä suunnittelun asialistalle, esittää erilaisia vaihtoehtoja, haastaa ja tulla otetuksi vakavasti keskustelun osapuolena