Tieteen muuttuva rooli korporatistisessa neuvonannossa: Pitkittäisanalyysi tutkijoiden asemasta ministeriöiden valmistelutyöryhmissä 1980–2018

  The role of academic knowledge in policy-making has received increasing attention in scientific communities and among policymakers. This article analyses longitudinal changes in the inclusion of researchers in an important institution of policy advice, namely state committees and broad-based policy-preparatory working groups. In Finland, as in other Nordic countries, important laws and policies have traditionally been prepared in corporatist institutions such as these. Besides interest groups, they also appoint researchers as members.   Based on both primary and secondary data, the study maps the quantitative share of researchers in Finnish broad-based preparatory organs from 1980 to 2018. The results show that in the 2010s, the proportion of researchers in working groups more than halved compared with the previous decade, and their status as chairpersons in particular deteriorated. The results suggest that the role of researchers as corporatist partners has been eroding. Hence, unlike in some other Nordic countries, there is no trend of ‘scientisation’ apparent in this corporatist institution. The results indicate that the Finnish policy advisory system is becoming more hybrid, with a notable strengthening of neoliberal elements, as the ways in which the state generates and utilises knowledge for policy-making are changing.Kysymys tutkijoiden ja tieteellisen tiedon roolista poliittisen päätöksenteon valmistelussa on viime vuosina puhuttanut niin tiedeyhteisöjä kuin julkispolitiikan toimijoitakin. Tässä artikkelissa analysoidaan ajallisen pitkittäisanalyysin avulla tutkijoiden osallistumista suomalaisittain keskeisiin päätöksenteon valmistelun instituutioihin, valtionkomiteoihin ja ministeriöiden laajapohjaisiin valmistelutyöryhmiin, vuosina 1980–2018. Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, yhteiskunnallisesti tärkeämmät päätökset on perinteisesti valmisteltu korporatistisissa valmisteluelimissä, joihin on nimitetty viranhaltijoiden ohella myös etu- ja kansalaisjärjestöedustajia sekä tutkijoita.   Tutkimuksessa hyödynnetään sekä primääri- että sekundääriaineistoa tutkijoiden osallistumisesta komitea- ja työryhmätyöskentelyyn kyseisellä ajanjaksolla. Tulokset osoittavat, että tutkijoiden osuus työryhmissä on 2010-luvulla yli puolittunut edelliseen vuosikymmeneen verrattuna, samalla kun heidän asemansa työryhmien sisäisessä hierarkiassa, erityisesti niiden puheenjohtajina, on heikentynyt. Suomessa ei näin ollen ole tapahtunut joissakin muissa Pohjoismaissa havaittua ”tieteellistymiskehitystä”, jossa tutkijoiden määrä valmistelukorporatismin instituutioissa on kasvanut, vaan pikemminkin päinvastoin. Tutkimustulokset kertovat Suomen poliittisen neuvonantojärjestelmän hybridisoitumisesta. Valtiovallan tavat kerätä ja hyödyntää tietoa päätöksenteon valmistelussa ovat muuttuneet, samalla kun laajapohjaisia työryhmiä asetetaan harvemmin. Nämä tekijät ovat työntäneet tutkijoita valmisteluinstituution ulkopuolelle, ja he ovat menettämässä asemaansa korporatistisina kumppaneina. Poliittisen neuvonannon muotojen moninaistuminen on puolestaan vetänyt tutkijoita uudentyyppisiin valmistelua tukeviin rooleihin. Viime vuosien kehitys näyttää vahvistaneen erityisesti neuvonantojärjestelmän uusliberaaleja piirteitä. &nbsp