Rehuvuohenherne (Galega orientalis Lam.), mahdollinen monivuotinen lauhkean vyöhykkeen rehukasvi 

In this paper, a perennial legume Galega orientalis Lam. (goat’s rue), is presented. This unselected forage legume originating from regions with a Mediterranean climate, grows well in North-European conditions in Finland. It seems to be very persistent and produces yields that equal or even exceed those of red clover in quantity and quality. The trials on management practices and feeding carried out at the University of Helsinki are reported here. The research will be continued on mass selection for low alcaloid and fiber contents, seed production and use of grass-mixtures for making hay or silage.Rehuvuohenherne (Galega orientalis Lam.) on Välimeren ilmastoalueelta peräisin oleva monivuotinen, jalostamaton rehukasvi. Sen yleisiä viljelyominaisuuksia ja myös viljelytekniikkaa on tutkittu. Saatujen tulosten ja kokemusten pohjalta voidaan sanoa sen menestyksellisesti kilpailevan puna-apilan kanssa sekä sadon määrän että laadun suhteen, kunhan sitä viljellään sen oman kasvuja kehitysrytmin mukaisesti. Sen suurin etu puna-apilaan verrattuna on sen pitkäikäisyys. Se leviää maanalaisin rönsyin ja viihtyy parhaiten keveillä mailla. Se näyttää kestävän maan happamuutta melko hyvin, Rohtovuohenherneestä (G. officinalis, L.) tavatuista alkaloideista rehuvuohenherneestä on löydetty vain peganiinia. Vuohenherneellä on oma Rhizobium-kantansa, joka ei ole sukua muille lauhkean ilmaston ritsobeille. Se on ristisiittoinen laji, hyvä hunajakasvi ja siemenen saanti on suhteellisen helppoa. Tässä raportissa selostetaan Helsingin yliopiston kasvinviljelytieteen laitoksella suoritettuja vuohenherneen viljelyteknillisiä kokeita. Kevätkylvö 30kg:n siemenmäärää käyttäen näyttää suositeltavalta kylvötavalta. Siemenseos timotein kanssa, jossa on 60—80 % vuohenhernettä, näyttää mahdolliselta. Vuohenherne kehittyy kylvövuonna hitaasti, ja ilmankin suojaviljaa, mitä se ei näytä sietävän, se tuottaa kylvövuonna vain yhden vaatimattoman sadon syyskuun lopulla. Suomen kasvuoloissa kaksi niittoa seuraavina vuosina näyttää riittävältä runsaan, hyvälaatuisen sadon saamiseksi ja maanalaisten rönsyjen kasvusilmujen kehityksen turvaamiseksi. Ensimmäinen niitto suositellaan kukinnan alkuvaiheessa kesäkuun loppupuoliskolla, toinen niitto syyskuun loppupuolella. Typpilannoitus ei ole tarpeen puhtaalle tai vuohenhernevaltaiselle nurmelle, lukuunottamatta seosnurmea parina ensimmäisenä vuotena, jolloin pieni määrä typpeä piristää timotein kasvua. Vuohenherneestä saadaan sopivia niittoaikoja käyttäen hyvää säilörehun raaka-ainetta. Sillä on korkea valkuaispitoisuus, hyvä sulavuus ja myös hyvä maittavuus. Paksut varret ja niiden korkea kuitupitoisuus heikentävät jonkin verran rehun laatua. Seosnurmien laatua ei ole testattu ruokintakokein. Lehtiproteiinin valmistus vuohenherneestä on myös mahdollista. Lehtiuutteen valkuaispitoisuus ja sen sulavuus ovat hyvin korkeat. Muuta rehukäyttöä ei ole tutkittu. Tähän mennessä vuohenherneestä ei ole tavattu tauteja eikä tuholaisia. Se kestää samoja herbisidejä kuin muutkin palkokasvit