Feeding levels during the growing phase affect the production of primiparous Finnish Landrace ewes

Maassamme käytössä olevissa lampaiden ruokintasuosituksissa ei erotella siitos- ja lihakaritsoiden ravinnontarvetta. Keväällä syntyneet, siitokseen jätetyt suomenlammasrotuiset uuhikaritsat kasvatetaankin normaalisti yhdessä lihakaritsoiden kanssa ja ruokitaan myös yhtä voimakkaasti. Siitoskaritsoiden liian voimakas ruokinta ennen puberteettiä ja ensimmäisen tiineyden ja maidontuotantokauden aikana voi kuitenkin heikentää jopa pysyvästi utareen kehitystä ja alentaa eläimen maidontuotantokykyä. Vastaavasti liian niukka ruokinta pidentää kasvatuskautta, lisää ruokintakustannuksia ja aiheuttaa muun muassa tiinehtyvyyshäiriöitä. Sopivana siitoskaritsan kasvunopeutena vieroituksesta astutukseen pidetään noin 200 g päivässä. Ensi kertaa poikivien suomenlammasrotuisten uuhikaritsoiden ravinnontarvetta ja maidontuotantoa ei aikaisemmin ole tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ruokinnan voimaperäisyyden vaikutusta siitosuuhikaritsoiden kasvuun, tiinehtyvyyteen,terveyteen, karitsatuotokseen ja maidontuotantoon. Tutkimuksessa oli mukana 31 suomenlammasuuhikaritsaa kolmessa ruokintaryhmässä kahdeksan viikon iästä kahdeksannen maidontuotantoviikon loppuun. Heinän saanti oli vapaa kaikissa tuotosvaiheissa. Kasvatuskaudella, vieroituksesta 23 viikon ikään ohra-soijaväkirehuseosta annettiin elopainoon suhteutettuna alitusryhmälle 54 g kuiva-aineena (ka)/metabolinen elopaino-kg (kgW 0.75 ), vertailuryhmälle 63 ja ylitysryhmälle 72 g ka/kgW 0.75 . Alitusryhmä sai 14 % vähemmän ja ylitysryhmä 14 % enemmän valkuaista ja energiaa kuin vertailuryhmä. Astutuskaudella kaikki karitsat saivat väkirehua 70 % (54 g ka/ kgW 0.75 ) kokonaiskuiva-aineen syönnistä. Tiineyden aikana väkirehumäärä oli 500 600 g/uuhi/päivä ja maidontuotantokaudella 360 480 g/imevä karitsa/päivä. Kasvatuskaudella alitus-, vertailu- ja ylitysryhmän uuhikaritsat saivat rehuannoksestaan energiaa keskimäärin 0,82, 0,85 ja 0,97 rehuyksikköä, raakavalkuaista 162, 176 ja 205 g sekä ohutsuolessa imeytyviä aminohappoja 87, 94 ja 109 g päivässä. Vastaavana aikana karitsat kasvoivat keskimäärin 170, 195 ja 230 g/karitsa/päivä. Ruokintasuositusten mukaan alitus- ja vertailuryhmän karitsat kärsivät energian vajauksesta kasvatus- ja astutuskaudella. Maidontuotantokaudella kaikkien karitsauuhien energian ja valkuaisen saanti jäi noin 27 37 % alle suositusten. Tuotosten perusteella ravinnonsaanti oli kuitenkin riittävä. Ylitysryhmän ruokinta nopeutti siitokseen jätettyjen uuhikaritsoiden kiimaantuloa ja tiinehtymistä. Eniten energiaa ja valkuaista saaneilla uuhilla oli myös suurin sikiävyys (4,0 karitsaa/uuhi). Voimakkaan ruokinnan ongelmat olivat luomiset ja jalkasairaudet. Parhaiten maitoa tuottivat vertailuryhmän uuhet. Erot maidontuotannossa eri ruokintaryhmien välillä olivat kuitenkin pienet. Runsas väkirehuruokinta vähensi maidon rasvapitoisuutta, mutta sen vaikutus maidon valkuaispitoisuuteen oli vähäinen. Tutkimuksen perusteella siitokseen jätetyt suomenlammasuuhikaritsat voidaan kasvattaa yhtä voimakkaalla ruokinnalla (väkirehua 62 g ka/kgW 0.75 ) kuin lihakaritsat tuotoksen siitä kärsimättä. Käytössä olevat ruokintasuositukset vaativat tarkentamista.The effect of different feeding levels on the performance of primiparous ewes was studied in 31 Finnish Landrace ewes bred to lamb at the age of one year. Ewe lambs, initially weighing on average 19.2 kg (SEM 0.63), were placed on a low (L), standard (S) or high (H) level of feeding from 2 months of age to the end of mating and from 2 months pre-partum to the end of 8-week lactation. Changes in live weight were affected by the diet. During rearing, the ewe lambs on L diet gained significantly less (18.0 vs. 24.1 kg/lamb, P<0.0001) and they were also significantly lighter at mating than those on H diet (47.8 vs. 54.1 kg/lamb, P