Suomalaisten kivennäismaiden emäksen neutralointikapasiteetti

The base-neutralizing capacity, BMC7 (OH- as meq kg-1 needed to raise soil pH to 7), was determined graphically from curves obtained in KOH titration (at a constant ionic strength of I = 0.1). In 84 soil samples, BMC7 amounted to 0—316 meq kg-1, being highest in the heavy clay soils and lowest in the non-clay soils. In different textural groups, BMC7 seemed most markedly to be dependent on the initial soil pH, followed by organic C or oxalate soluble Al, in the coarser clays also on clay content. The results evidence that in determination of lime requirement, attention should be paid to the capacity of soil acidity. In routine soil testing, detailed lime recommendations for various soil types are needed.Laboratoriossa tehdyssä titrauskokeessa selvitettiin 84 maanäytteen (15 aitosavi-, 41 hiesusavi- tai hietasavi-, 20 hiesu- ja 8 hietanäytettä) kykyä neutraloida emästä. Ilmakuiviin 5 g:n maaeriin lisättiin 50ml emäsliuosta, jossa oli 0, 0.3, 0.6, 0.9, 1.2 tai 1.5 mekv KOH ja ionivahvuus säädetty 0.1:ksi KCl:IIä. Suspensioiden annettiin reagoida 4 päivää, minkä jälkeen niiden pH mitattiin. Emäksen neutralointikapasiteetti ratkaistiin graafisesti käyrältä, jossa mitattu pH esitettiin emäslisäyksen (mekv kg-1 maata) funktiona. Se ilmoitettiin emäsmääränä (mekv kg-1), joka tarvittiin nostamaan maan pH 7:ään. Emäksenneutralointikapasiteetti (BNC7) vaihteli 0— 316 mekv kg-1. Keskimääräinen BNC7 näytti olevan aitosavissa selvästi suurempi (165 mekv kg-1) kuin hiesu- ja hietasavissa (102 mekv kg-1) tai hiesujen ja hietojen muodostamassa maalajiryhmässä (82 mekv kg-1). Koko aineistossa saveksen pitoisuus korreloi kuitenkin suhteellisen löyhästi BNC7:n kanssa ja selitti vain 25 % sen vaihtelusta. Maa-aineksen ominaisuuksien ja BNC7:n välistä suhdetta kuvaavissa regressioyhtälöissä savespitoisuus oli merkitsevä selittäjä vain hiesu- ja hietasavista muodostetussa maalajiryhmässä. β-kertoimien perusteella BNC7 riippui kaikissa maalajiryhmissä voimakkaimmin maan alkuperäisestä pH:sta 1. happamuuden intensiteetistä. Myös orgaaninen hiili ja oksalaattiuuttoinen AI olivat merkitseviä selittäjiä. Näiden happamuudenluonnetta ja kapasiteettia kuvaavien tekijöiden merkitys eri maalajiryhmissä näytti kuitenkin jonkin verran vaihtelevan: AI oli suhteellisesti tärkeämpi hiesu- ja hietasavissa, orgaanisen hiilen pitoisuus hiesu- ja hietamaissa, mutta aitosavissa kumpikin tekijä oli yhtä tärkeä. Koska kalkitustarpeenarvioinnin tulisi perustua maan lähtö-pH:n lisäksi myös happamuuden kapasiteettitekijöihin, tulosviittaa siihen, että kivennäismaille annettavia kalkitussuosituksia laadittaessa on syytä kiinnittää huomiota eri maalajien välisiin eroihin