Kivennäismaittemme efektiivinen kationinvaihtokapasiteetti

Effective CEC of 230 mineral soil samples was estimated as sum of (Ca + Mg) and (AI + H) displaced by N KCI. The mean values as me/100 g of soil were, in the surface samples, 15.9 ± 2.0 in 46 clay soils, 8.9 ± 1.3 in 21 silt and loam soils, and 8.3 ± 1.1 in 39 sandy soils. In samples from the deeper layers the corresponding means were 16.3 ± 2.3 in 54 clay soils, 5.6 ± 0.9 in 21 silt and loam soils, and 2.5 ± 0.5 in 49 sandy soils. In surface samples of clay soils the mean effective CEC was about two thirds, in sandy soils of deeper layers about one third, and in all other groups about one half of the corresponding average potential CEC determined by neutral ammonium acetate. In the total material in which clay content ranged from 0 to 95%, organic C from 0.1 to 8.7 %, soil pH from 3.3 to 7.5, and oxalate soluble Al from 1.4 to 47.9 mmol/100 g, the »effective CEC» depended mostly on clay content: the partial correlation coefficient r = 0.90***, and the standard partial regression coefficient β = 0.84. The corresponding coefficients for the relationship between the »effective CEC» and the content of organic C were r = 0.55*** and β = 0.29, soil pH r = 0.35*** and β = 0.16, and oxalate soluble Al r = –0.13 and β = –0.06. The positive effect of liming on effective CEC, particularly, in coarser textured acid soils high in organic matter was emphasized.Efektiivinen kationinvaihtokapasiteetti (KVK) määritettiin 230 kivennäismaanäytettä käsittävästä aineistosta 1 n KCI-liuokseen vaihtuvan (Ca + Mg):n ja (AI + H):n summana. Keskiarvot me/100 g:na olivat pintanäytteissä 15.9 ± 2.0 savimaissa, 8.9 ± 1-3 hiesu- ja hiuemaissa ja 8.3 ± 1.1 hieta- ja hiekkamaissa, joihin sisältyvät myös moreeninäytteet. Syvempien kerrosten näytteissä keskiarvot olivat 16.3 ± 2.3 savimaissa, 5.6 ± 0.9 hiesu- ja hiuemaissa sekä 2.5 ± 0.5 hieta- ja hiekkamaissa. Nämä arvot vastasivat 93—95 % keskiarvoista, joissa myös vaihtuva K ja Na olivat mukana. Pintamaissa efektiivinen KVK oli yli 10 me/100 g pienempi kuin potentiaalinen KVK, joka määriteltiin tavanmukaisella neutraalilla 1 n ammoniumasetaatilla. Syvemmissä kerroksissa vastaava ero oli keskim. 5—7 me/100 g. Pintakerroksen savimaissa efektiivinen KVK oli noin 2/3, syvempien kerrosten hieta- ja hiekkamaissa noin 1/3 ja muissa ryhmissä noin puolet vastaavasta keskimääräisestä potentiaalisesta KVK:sta. Efektiivinen KVK riippui voimakkaimmin näytteiden saveksen pitoisuudesta, lukuunottamatta karkeampien maitten ryhmää, jossa orgaaninen hiili näytti olevan tärkein efektiiviseen KVK:in vaikuttava muuttuja. Maan pH vaikutti selvästi, joskaan ei kovin voimakkaasti sekä koko aineiston että eri ryhmien efektiivisen KVK:n vaihteluihin. Sen sijaan ei voitu selvästi osoittaa, että oksalaattiin uuttuva Al olisi, maan orgaanisia ja epäorgaanisia vaihtokohtia blokeeraavien Al-hydroksidi-polymeerien kanssa korreloiden, vähentänyt efektiivistä KVK:ta. Kiinnitettiin huomiota kalkituksen vaikutukseen etenkin karkeitten, happamien ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävien maitten efektiivisen KVK:n kohottajana