Kloridi- ja sulfaattiliuokset maan fosforin uuttajina: II Kloridi- ja sulfaattiliuosten suhteellisen uuttokyvyn riippuvuus maan ominaisuuksista

The relative P extraction power of KCI and K2SO solutions of the same ionic strength was investigated in 102 mineral soil samples. By using the ratio of chloride soluble P to sulphate soluble P (”Cl-P”/”SO4-P”) instead of absolute differences it was possible to find out a more accurate relationship between soil properties and varying extraction efficiency of salt solutions. In the soils of low P intensity, the extractability ratio of P (”Cl-P’/”SO4-P”) seemed to decrease with an increase in the molar ratio of NH4F soluble P (CHANG and JACKSON’s method) to oxalate extractable Al, which indicates the improvement of the relative replacement power of sulphate. Conversely, in the samples of high or medium P intensity an increase in NH4F-P/AI had an opposite effect: the ratio ”Cl-P”/ √(”S04-P”) rather than ”Cl-P”/”SO4-P” was raised, suggesting a marked depression in the efficiency of sulphate. The superiority of sulphate, as compared to chloride, tended to be reduced also with increasing soil pH; the decrease seemed to be the greater the poorer the P status of the soil was. A theory explaining the variation in the relative extraction power of chloride and sulphate solutions was presented and the possible contributory influence of point of zero charge (pzc) was discussed.Tutkimuksen ensimmäisessä osassa havaittiin K2SO4 -liuosten olevan tehokkaampia maan fosforin uuttajia kuin ionivahvuudeltaan vastaavat KCI-liuokset, mutta uurtuneiden P:n määrien väliset erot näyttivät vaihtelevan melkoisesti. Tässä osassa selvitettiin uuttoliuosten tehokkuuden riippuvuutta maan ominaisuuksista. KCl:iin ja K2SO4:iin uurtuneiden määrien suhteen (”Cl-P’/”SO4-P”) katsottiin kuvaavan liuosten uuttotehoa toisiinsa verrattuna. Mitä pienempi suhteen arvo on, sitä tehokkaampi sulfaattiliuos on Pm uuttajana kloridiliuokseen verrattuna. Suhteen arvo vaihteli 0.43:sta 0.95:een. Näytteissä, joissa oli hyvin matala P:n intensiteetti (vähän vesiliukoista P:a), sulfaattiliuosten suhteellinen uuttokyky parani, kun NH4F-uuttoisen P:n (CHANGin ja JACKSONin menetelmä) moolimäärän suhde oksalaattiliukoiseen Al:iin kasvoi. Sen sijaan maissa, joissa oli kohtalaisesti tai runsaasti veteen liukenevaa P:a, sulfaatin suhteellinen uuttoteho näytti jyrkästi alenevan moolisuhteen NH4F-P/AI kasvaessa. Myös maan pH:n kohoaminen vähensi sulfaattiliuosten tehokkuutta. Sulfaatin suuremman uuttotehon katsottiin aiheutuvan sen kyvystä vaihtaa oksidien pinnoilta H2O-ligandeja, minkä seurauksena liuoksen ionivahvuus pienenee ja fosfaatin desorptio lisääntyy. Koska happamuuden vähetessä ja moolisuhteen NH4F-P/Al kasvaessa H2O-ligandien osuus oksidipinnalla pienenee, sulfaatti- ja vesiligandien välisen vaihtoreaktion merkitys vähenee, mikä merkitsee kloridi- ja sulfaattiliuosten P:n uuttokyvyn erojen kaventumista