Happamuuden vähenemisen vaikutuksesta maan epäorgaanisen fosforin uuttuvuuteen

The extractability of P by the water and anion exchange resin methods and reactions of soil inorganic P were investigated with seven acid mineral soil samples incubated with KOH solutions of various concentrations. The results were compared with the analytical data obtained from three soil samples incubated in a prolonged liming experiment. The resin extraction method proved more effective than the water extraction method. The amounts of P desorbed by both methods seemed to increase exponentially as the pH in the soil suspensions rose. The factors involved were discussed. On the basis of fractionation analyses P reacting to changes in the pH and participating in desorption processes was supposed to originate from secondary NH4F and NaOH soluble reserves. In general, as the acidity decreased NH4F-P increased at the expense of NaOH-P. In heavily limed gyttja soil also H2SO4-P increased. This was possibly induced by the precipitation of mobilized P as a Ca compound. The significance of pH in the extractability of soil P seemed somewhat to lessen as the amount of secondary P increased. The results were in accordance with the conception that liming improves the availability of inorganic P to plants and reduces the need for P fertilization. However, increasing of the soil pH involves the risk that P is more easily desorbed to the recipient water by the eroded soil material carried into the watercourse. Therefore, intensive liming is not recommendable close to the shoreline. Further, it should be taken into account that liming of lakes may also result in eutrophication as desorption of sedimentary inorganic P is enhanced.Fosforin uuttumista vesi- ja hartsimenetelmällä sekä maan fosforin reaktioita selvitettiin lyhyt aikaisessa muhituskokeessa, jossa seitsemän happamankivennäismaanäytteen pH :ta nostettiin eri väkevyisillä KOH-liuoksilla. Tuloksia vertailtiin pitkäaikaisessa kalkituskokeessa muhitettujen kivennäismaanäytteiden analyysituloksiin. Sekä vesi- että hartsiuuttoisen fosforin määrä näytti lisääntyvän eksponenttiaalisesti pH:n funktiona. Hartsimenetelmällä saatiin suurempia uuttotuloksia, mutta maasuspension pH :n kohotessa vesiliukoisen fosforin osuus hartsiuuttoisen fosforin määrästä kasvoi. Tämän katsottiin johtuvan OH- ionien kasvavasta kilpailusta fosfaatti-ionien kanssa hartsin sorptiopaikoista. CHANGIN ja JACKSONin fosforin fraktiointimenetelmällä saatujen tulosten perusteella pääteltiin, että pH:n muutoksiin reagoiva ja desorptioon osallistuva fosfori on pääasiassa peräisin sekundäärisistä NH4F- ja NaOH-liukoisista varoista. Yleensä NH4F-P:n määrä kasvoi NaOH-P:n kustannuksella happamuuden vähetessä. Voimakkaasti kalkitussa liejusavinäytteessä lisääntyi myös H2SO4-P:n määrä, mikä saattoi johtua mobilisoituneen fosforin saostumisesta Ca-yhdisteenä. Maasuspension pH :n merkitys fosforin uuttuvuuden kannalta näytti jonkin verran vähenevän maan sekundääristen P-varojen kasvaessa. Tulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan kalkitus voi parantaa epäorgaanisen fosforin käyttökelpoisuutta ja vähentää P-lannoitustarvetta happamilla mailla. Maan pH :n kohotessa lisääntyy kuitenkin riski, että eroosion mukana vesistöihin joutuvasta maa-aineksesta vapautuu fosforia veteen. Tämän vuoksi voimakasta kalkitusta tulisi välttää aivan rantojen lähistöllä. Järvien kalkituksesta saattaa myös aiheutua rehevöitymistä sedimenttien epäorgaanisen fosforin desorption lisääntyessä, mikä on otettava huomioon kalkitusta suunniteltaessa