Lämpötilan, valaistuksen ja kasvutiheyden vaikutus jauhosavikan (Chenopodium album L.) satoon

Pot experiments were carried out in phytotrons under day (20 h)—night (4 h) temperatures of 24°, 24°—14°, 12° and 12°—7° C and light intensities of 16 000 and 5 000 lux. Chenopodium album was grown in pots at densities of 50, 100, 200, 400, 800, 1 600 and 3 200 plants per m2. The plants developed faster at the high temperatures (24°, 24°—14° C) than at the low temperatures (12°, 12°—7° C). Branching was scarcer at high than at low temperatures. The leaf area index (LAI) was lowest for plants grown at 24°, slightly higher at 24°—14°, at its highest at 12°, and fell again slightly in those grown at 12°—7° C. The dry matter yield was smaller at the high than at the low temperatures. The light intensity of 16 000 lux gave rise to faster plant development and higher numbers of branches per plant than that of 5 000 lux. The low light produced leaves with a larger specific leaf area (area in relation to weight) than the leaves grown in the bright light. The total yield of plants was considerably higher but the leaves fraction proportionally smaller at 16 000 than at 5 000 lux. A steep reduction in the number of branches per plant was found when the growing density was increased from 50 to 400 plants per m2. In the same range of density the LAI increased sharply, but with more than 400 plants per m2 the increase slowed down. Temperature and light intensity had notable effects on the growth model showing the variations in yield of C. album at increasing plant densities (Figs. 3—5). Under conditions where the plants remained small the increase in yield was linear, whereas under conditions of strong vegetative growth the yield increases became smaller in dense populations due to competition between individuals.Edellä selostettujen tutkimusten tarkoituksena oli selvittää erilaisten lämpötilojen sekä valaistuksen voimakkuuden vaikutusta jauhosavikan sadon muuttumiseen eri kasvutiheyksissä. Tulokset osoittivat jauhosavikan kehittyneen nopeammin ja muodostaneen vähemmän haaroja yksilöä kohti korkeissa (24°, 24°—14° C) kuin alhaisissa (12°, 12°—7°) koelämpötiloissa. Sen lehtialaindeksi (LAI) sekä kuiva-ainesato jäivät pienimmiksi 24° C:ssa, kohosivat jonkin verran 24°—14° C:ssa, olivat suurimmillaan 12° C:ssa ja laskivat edelliseen verrattuna, kun lämpötila oli 12°—7° C. Jauhosavikan kehitys oli nopeampaa ja haarojen lukumäärä/yksilö suurempi 16 000 kuin 5 000 luxin valaistuksessa. Heikossa valaistuksessa muodostuneet lehdet olivat painoonsa nähden laajempia pinta-alaltaan kuin voimakkaammassa valossa kehittyneet. Jauhosavikan sato pinta-alayksiköltä nousi huomattavasti korkeammaksi, mutta lehtien osuus sadosta jäi pienemmäksi 16000 kuin 5 000 luxin valaistuksessa. Jauhosavikan haarojen lukumäärä yksilöä kohti väheni jyrkästi kasvutiheyden lisääntyessä 50:stä 400 yksilöön/m2. LAI taas kasvoi voimakkaasti samaan kasvutiheyteen saakka, mutta sitä tiheämmissä kasvustoissa nousu hidastui. Lämpötila ja valaistuksen voimakkuus vaikuttivat huomattavassa määrin kasvumalliin, joka kuvasi jauhosavikan sadon muutoksia kasvutiheyden lisääntyessä (kuvat 3—5). Oloissa, joissa yksilöt jäivät pieniksi, sato nousi lineaarisesti, mutta vegetatiivisen kasvun ollessa voimakasta sadon nousu hidastui tiheissä kasvustoissa yksilöitten välisen kilpailun vaikutuksesta