Saviaineksen ja humuksen vaikutuksesta savimaan kationinvaihtokapasiteetin määrittämisessä ns. ammoniumasetaatti- ja metyleenisinimenetelmillä

The correlation between CEC-values obtained by ammonium acetate and methylene-blue adsorption methods is relatively good (r = 0.86***). The latter method gives, however, about 30 per cent lower values for exchangeable cations. The extraction ratio used in the dye adsorption method has a clear effect on the level of the CEC-values. More complete adsorption was obtained with wider ratios. With increasing clay and humus contents the adsorption becomes more dependent on the soil-dye ratio. The effect of humus is more pronounced than that of clay. The CEC-values obtained by the ammonium acetate method were in better correlation to the clay content of soils than the values obtained by the dye-adsorption method, while the latter values were better correlated to the organic matter content of the soil. The percentages of exchangeable potassium, sodium and, especially, of magnesium, decrease when the clay content decreases, while that of calcium increases slightly. The ratio between exchangeable calcium and magnesium depends on the clay content of the soil ( r = 0.56***) so that the value of the ratio Ca:Mg increases when the clay content decreases (Table 1, q).Tutkimuksessa käsitellyt maat ovat glasiaalisavia pohjoiselta Uudeltamaalta. Kaikki näytteet ovat muokkauskerroksesta. Maista on analysoitu kationinvaihtokapasiteetti ns. ammoniumasetaatti- ja metyleenisinimenetelmillä sekä eri kationien vaihtuvat määrät. Metyleenisinimenetelmä perustuu väri-kationin adsorpoitumiseen maahiukkasten pintaan. Ammoniumasetaatti- ja metyleenisinimenetelmän antamat kationinvaihtokapasiteettiarvot ovat varsin hyvässä korrelaatiossa keskenään (r = 0.86***), joskin saadut milliekvivalenttimäärät 100 g maata kohti ovat eri tasoa arvojen keskinäisen suhteen ollessa noin 1: 0.7. Metyleenisinimenetelmässä huiskutuksessa käytetty sopiva maamäärä, ts. huiskutusväljyys, vaikuttaa kuitenkin ratkaisevasti saatuun vaihtuvien kationien meq-määrään ollen sitä merkityksellisempi, mitä enemmän savi- ja humusfraktiota maanäyte sisältää. Ammoniumasetaattimenetelmällä saadut CEC-arvot korreloivat hiukan paremmin näytteen savipitoisuuden kanssa kuin MB-menetelmällä saadut, kun taas MB-menetelmän CEC-arvot ovat jonkin verran paremmassa vuorosuhteessa näytteen humuspitoisuuden kanssa. Vaihtuvien kationien, Mg, K ja Na, %-osuudet kaikista vaihtuvista kationeista vähenevät näytteiden savipitoisuuden laskiessa, kun taas Ca-kationin osuus tällöin kasvaa lievästi. Mg-kationilla mainittu suuntaus on voimakkain. Vaihtuneitten Ca- ja Mg-kationien suhde on riippuvainen (r = 0.56***) näytteen savipitoisuudesta siten, että suhdeluku Ca/Mg on sitä suurempi, mitä vähemmän savea maa sisältää (taul. 1, q)