Prediction of silage composition and organic matter digestibility from herbage composition and pepsin-cellulase solubility

A dataset of grasses and respective silages was collected by systematically varying the harvesting time in primary growth (n = 27) and in regrowth (n = 25). The swards were mixtures of timothy and meadow fescue. The grasses were ensiled unwilted with formic acid. Fixed or mixed regression procedure of SAS was used to investigate the relationships between composition of grasses and respective silages and to develop regression equations for predicting silage in vivo organic matter digestibility (OMD) from herbage pepsincellulase organic matter solubility (OMS). The silages were well preserved showing only limited amounts of secondary fermentation products. The silage dry matter (DM), crude protein and neutral detergent fibre contents could be estimated relatively accurately from grass variables as judged by relatively small prediction errors (RMSEmixed = 3.6, 8.1 and 18 g (kg DM)-1, respectively). The average OMS of grasses was significantly higher than that of respective silages (779 vs. 756 g (kg DM)-1, P < 0.001). However, silage OMD was equally accurately predicted from grass and silage OMS (RMSEmixed = 15.1 and 15.8 g (kg DM)-1, respectively). When predicting silage OMD from OMS, specific equations should be used for primary growth and regrowth silages, because the slopes and intercepts of correction equations were numerically though not statistically significantly different. It is concluded that silage composition and digestibility can be reliably predicted from herbage characteristics provided that silages are well preserved with moderate ensiling losses.;Tässä tutkimuksessa selvitettiin mahdollisuuksia ennustaanurmisäilörehun koostumus ja sulavuus säilörehun raaka-aineena käytetyn ruohon koostumus- ja in vitro #NIMI? ja nurminadan seoskasvustoista tehdyistä säilörehuista, joista 27 oli ensimmäisestä sadosta ja 25 jälkikasvusta. Säilörehujen ja raaka-aineiden koostumus määritettiin standardimenetelmin ja sulavuutta arvioitiin pepsiini-sellulaasiliukoisuudella. Säilörehujen in vivo sulavuus määritettiin pässeillä sonnan kokonaiskeruumenetelmällä. Raaka-aineen ja vastaavan säilörehun ominaisuuksien yhteyksiä tarkasteltiin regressioanalyysillä. Kaikki säilörehut olivat hyvin säilyneitä. Säilörehun kuiva-aine-, raakavalkuais- ja solunseinäkuitupitoisuus pystyttiin arvioimaan suhteellisen tarkasti raaka-aineen perusteella, sillä ennustevirheet olivat melko pieniä. Ruohojen pepsiini-sellulaasiliukoisuus oli merkitsevästi korkeampi kuin säilörehujen [779 vs. 756 g (kg kuivaainetta)- 1], mikä johtuu pääasiassa säilönnän aikana tapahtuvan sulavan orgaanisen aineen hävikistä hengitys-, käymis- ja puristenestetappioiden takia. Säilörehun sulavuus pystyttiin kuitenkin arvioimaan yhtä hyvin ruohon ja säilörehun pepsiini-sellulaasiliukoisuuden perusteella. Ensi- ja jälkikasvusta tehdyille rehuille pitäisi käyttää eri korjausyhtälöitä pepsiini-sellulaasiliukoisuuden muuntamisessa sulavuudeksi, sillä regressioyhtälöiden vakiot ja kulmakertoimet poikkesivat lukuarvoiltaan selvästi toisistaan. Säilörehun koostumus ja sulavuus voitiin arvioida luotettavasti raaka-aineena käytetyn ruohon perusteella, kun aineistona käytettiin hyvin säilyneitä säilörehuja