Hammasta särkee : Tutkimus hammassäryn kansanomaisesta parantamisesta ja hammasmädän ehkäisystä Suomessa ja Virossa

ABSTRACT THE AGONY OF TOOTHACHE ON THE USE OF FOLK MEDICINE TO CURE TOOTHACHE AND PREVENT TOOTH DECAY IN FINLAND AND ESTONIA Today, Finnish parents-to-be receive guidance on oral health at maternity clinics even before their child is born. An abundance of information is also available via newspapers, radio, television and the Internet. Although people know full well which foods, stimulants and lifestyles damage their teeth, tooth decay (caries) is an endemic disease, and its treatment is a major cost to both society and individuals. However, tooth decay is not the scourge of industrialised societies alone; rather, the aches and pains it causes have been deplored in texts ranging from the writings of classical antiquity to Finnish folk poetry. This study explores the use of folk medicine to cure and prevent toothache. The central theme is popular medicine as practised at home and in the domestic environment. The study spans from the 1750s to the 21st century, thus encompassing a period when no profession of medically trained dentists even existed. The research area covers Finland and Estonia, and the theoretical foundation is based on comparative research and hermeneutics. The primary research material has been obtained from archives which contain information on curing toothache, gathered through data collection, surveys and writing competitions. The research material also includes letters sent by Finns and Estonians in response to my newspaper advertisement requesting people to describe how they cure toothache at home. In addition, I examine the literature that has been available on oral healthcare and medical treatment, including laymen s medical and self-help books, medication guides, publications on medical plants and articles in professional journals, newspapers and magazines. This study demonstrates that the prevention of oral disease was effectively considered in past literature on medication. Dental decay is a disease that does not heal itself. The initially mild symptoms gradually get worse and become more frequent. As the disease progresses, its nature changes when the infection spreads to the jaw bone and an abscess is developed there. This study shows that people used to know about the many different types of toothache and could choose ways to cure toothache that stopped the pain and made the tooth healthy until the following pain episode. The magical elements involved in folk medicine did not play a key role in curing toothache in the domestic environment. Instead, efficient instruments and substances were employed to target each stage of the disease. This was impossible with internal diseases, which caused equally severe pain. It is unlikely that any other disease has been treated in the home environment with as many instruments, substances and methods as toothache. The recurring pain did not stop until the tooth was removed or it disintegrated as a result of the strong remedies used. Finns and Estonians have had access to knowledge and training on oral health based on the science of dentistry since the 19th century. My research material and current knowledge indicate that the methods Finns use for dental care have improved over the past 100 years, albeit slowly. Preventive dental care used to begin in the same way as at present with pregnant women. They had to comply with certain rules to prevent permanent damage to their unborn child s developing teeth. Preventive measures continued immediately after delivery with the use of magical spells. The responsibility for children s oral health remains in the family. Modern dental experts have found it necessary to record this basic tenet in the Finnish Current Care Guidelines, but it was self-evident for our ancestors because no other type of dental care was available. This study on curing toothache explores an extensive and multidimensional field of popular medicine that has not yet been comprehensively charted. Keywords: folk medicine, toothache, magic, popular medicine, education, preventionTIIVISTELMÄ HAMMASTA SÄRKEE TUTKIMUS HAMMASSÄRYN KANSANOMAISESTA PARANTAMISESTA JA HAMMASMÄDÄN EHKÄISYSTÄ SUOMESSA JA VIROSSA Odottavat vanhemmat saavat nykyisin neuvolassa suunterveyteen liittyvää opastusta jo ennen lapsen syntymää. Tietoa tulvii lehtien, radion, television ja netin kautta. Ihmiset tietävät hyvin, millaiset ruoka- ja nautintoaineet ja elämäntavat ovat hampaille turmiollisia. Tästä huolimatta hammasmätä (hammaskaries) on kansantauti ja sen hoitaminen aiheuttaa yhteiskunnalle ja yksilöille suuria kustannuksia. Hammasmätä ei kuitenkaan ole vain teollistuneen yhteiskunnan riesa, vaan sen aiheuttamat säryt on todettu viheliäisiksi vaivoiksi niin antiikin kirjoituksissa kuin omassa kansanrunoudessammekin. Selvittelen tutkimuksessani hammassäryn kansanomaista parantamista ja ehkäisyä. Keskeisenä teemana on kotona ja kotiympäristöstä saadun avun turvin tapahtunut perheparannus eli populaarimedisiina. Tutkimuksen aikaväli on 1750-luvulta 2000-luvulle, mikä merkitsee sitä, että siihen sisältyy aika, jolloin lääketieteellisen koulutuksen saanutta hammaslääkäreiden ammattikuntaa ei ollut olemassakaan. Tutkimusalue käsittää Suomen ja Viron. Tutkimuksen teoreettisena perustana on vertailu ja hermeneutiikka. Pääaineisto on koottu arkistoista, joihin on kerätty tietoja hammassäryn parantamisesta keräysten, kyselyiden ja kilpakirjoitusten avulla. Lisäksi tutkimusaineistoon sisältyy suomalaisten ja virolaisten lähettämiä kirjeitä, joita sain lehti-ilmoituksella, jossa pyysin ihmisiä kertomaan kotoisista hammassäryn parannuskeinoista. Tutkin myös millaista kirjatietoa on ollut tarjolla suun terveyden- ja sairaanhoidosta. Hyödynnän lääkäri- ja itsehoitokirjoja, lääkintäoppaita, lääkekasvikirjoja sekä ammatti-, sanoma- ja aikakausjulkaisuiden ja -lehtien artikkeleita. Tutkimuksessani osoitan, että entisajan lääkintäkirjallisuudessa on otettu hyvin huomioon suun tautien ehkäisy. Hammasmätä on tauti, joka ei parane itsestään. Alun lievien oireiden jälkeen säryt voimistuvat ja tihenevät. Taudin edetessä sen luonne muuttuu, kun tulehdus leviää leukaluuhun ja kehittää sinne märkäpaiseen. Tutkimuksessa tarkentuu se, että entisajan ihmiset ovat tienneet hammassärkyä olevan monen tyyppistä ja osanneet valita sellaisia parannuskeinoja, joiden avulla särky lakkasi ja hampaasta tuli terve seuraavaan särkyyn asti. Hammassäryn parantamisessa kotipiirissä ei kansanparannukseen liittynyt taikuus ole ollut pääosassa, vaan taudin kulloiseenkin vaiheeseen on osattu käyttää tehokkaita täsmävälineitä ja -aineita, mikä ei ole ollut mahdollista yhtä ankaria särkyjä aiheuttavissa sisätaudeissa. Tuskin mitään sairautta on hoidettu kotioloissa niin monenlaisten parannusvälineiden, -aineiden ja keinojen avulla kuin hammassärkyä. Toistuviin särkyihin tuli lopullinen helpotus vasta sen jälkeen, kun hammas poistettiin tai se murentui vahvojen parannusaineiden käytön seurauksena. Suomalaisilla ja virolaisilla on ollut saatavilla hammaslääketieteeseen perustuvaa suun terveystietoa ja valistusta 1800-luvulta alkaen. Tutkimusaineiston ja nykytiedon valossa suomalaisten hammashoitotavat ovat kohentuneet sadan vuoden aikana, vaikkakin verkkaisesti. Entisaikaan ehkäisevä hammashoito aloitettiin kuten nykyisinkin odottavasta äidistä. Hänen piti noudattaa tiettyjä sääntöjä, ettei lapsen kehittyviin hampaisiin syntyisi pysyviä vaurioita. Heti syntymän jälkeen jatkettiin ehkäisyä taikojen avulla. Vastuu lapsen suunterveydestä on entiseen tapaan perhepiirillä. Hammaslääketieteen asiantuntijat ovat katsoneet tarpeelliseksi kirjata sen Käypähoito -suositukseen . Esivanhemmillemme tämä oli itsestään selvä asia, koska muunlaista hammashoitoa ei ollut saatavilla. Tutkimus hammassäryn parantamisesta on yksi osa suuresta ja moniulotteisesta perheparantamisen kentästä, jota ei vielä ole kokonaisuutena kartoitettu. Avainsanat: kansanlääkintä, hammassärky, taikuus, perheparannus, valistus, ehkäisyKOKKUVÕTE HAMMAS VALUTAB Uurimus hambavalu ravimisest ja hambakaariese vältimisest Soome ja Eesti rahvameditsiinis. Last ootavad vanemad saavad tänapäeval suuterviseteemalist koolitust nõuandlas juba enne lapse sündimist. Vastavaid teadmisi levib nii ajalehtedes, raadios, televisioonis kui ka internetis. Inimesed teavad hästi, missugused toiduained ja -naudingud, samuti elukombed on hammastele ohtlikud. Sellest hoolimata on hambakaaries laialt levinud haigus, mille ravimine tekitab ühiskonnale ja üksikisikutele suuri kulutusi. Hambakaaries pole siiski üksnes tööstusühiskonna nähtus, vaid sellest põhjustatud valu on peetud hirmuäratavaks vaevuseks nii antiikteostes kui meie omas rahvaluules. Oma uurimistöös käsitlen hambavalu ravimist ja ennetamist rahvameditsiinis. Keskse teema moodustab kodus ja kodustes tingimustes teostatud kodu- ehk alternatiivmeditsiiniline ravi. Uurimistöö hõlmab ajaperioodi, mis ulatub 1750. aastatest kuni 21. sajandini, niisiis käsitlemist leiab seegi aeg, mil meditsiiniliselt koolitatud hambaarste veel polnud. Paikkondlikeks uurimisobjektideks on Soome ja Eesti. Uurimismeetoditena on kasutatud võrdlemist ja hermeneutikat. Uurimistöö ainestik on kokku pandud arhiivimaterjalidest, millesse on kogutud hambavalu ravimist puudutavad teadmised, mis omakorda on saadud andmete kogumise, küsitluste ja kirjutamisvõistluste kaudu. Lisaks sisaldab uurimisainestik soomlaste ja eestlaste kirju, mis saadeti vastuseks ajalehekuulutustele, kus palusin inimestel rääkida kodustest hambavaluvastastest ravivõtetest. Uurisin ka vastavateemalisi suuhügeeni ja-ravi käsitlevaid raamatuid. Uurimismaterjalina olen kasutanud ka arsti- ja eneseabiraamatuid, raviõpetusi, ravimtaimeraamatuid ning nii erialastes perioodilistes väljaannetes kui ajalehtedes-ajakirjades leidunud vastavasisulisi artikleid. Oma uurimuses jõudsin järeldusele, et endiste aegade meditsiinikirjanduses on suutõbede vältimisele pööratud suurt tähelepanu. Hambakaaries on haigus, mis iseenesest ei parane. Haiguse algstaadiumi kergetele süptomitele järgnevad valud on tugevamad ja esinevad tihedamini. Tõve arenedes selle iseloom muutub, kui põletik levib lõualuusse ja tekitab sina mädäpaise. Uurimuses selgub, et endisaegsed inimesed on osanud eristada eri tüüpi hambavalusid ja valida selliseid ravivõtteid, mille abil valu lakkas ja hammas oli võimalik ”terveks” ravida kuni järgmise valukorrani. Hambavalu kodustes tingimustes ravides pole kasutatud rahvameditsiinile iseloomulikku tõrjemaagiat, vaid haiguse kõikides etappides on osatud kasutada tõhusaid lokaalseid vahendeid ja aineid - seda polnud võimalik teha samu ränki valusid põhjustavate sisehaiguste puhul. Vaevalt üldse mingit muud haigust on ravitud kodustest tingimustes nii mitmete ravivahendite, -ainete ja -võtete abil kui hambavalu. Korduvate valude puhul tuli lõplik kergendus küll alles siis, kui hammas eemaldati või see kangete raviainete kaustamise tagajärjel murenes. Eestlastele ja soomlastele on juba 19. sajandi alguses jagatud valgustavaid stomatoloogilisi suutervishoiu-alaseid teadmisi. Uurimisainestiku ja tänapäevase info põhjal soomlaste hambaravivõtted on saja aasta jooksul arenenud üsnagi jõudsalt