Työhyvinvointiosaaminen, työhyvinvoinnin seuraaminen ja mittaaminen : kyselytutkimus pohjois-savolaisille tilitoimistoille

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuinka työhyvinvointiosaaminen, työhyvinvoinnin mittaaminen ja seuranta toteutuvat pohjois-savolaisissa tilitoimistoissa. Tarkoituksena oli myös tuottaa aiheeseen liittyviä kehitysehdotuksia kohderyhmälle. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu työhyvinvoinnin käsitteestä, työhyvinvointiosaamisesta ja työhyvinvoinnin seuraamisen merkityksestä sekä yleisimpien työhyvinvoinnin mittareiden esittelystä. Työhyvinvointi on ollut jo pitkään ajankohtainen teema yhteiskunnassa. Nykytutkimuksissa työhyvinvointiin panostamisella on todettu olevan positiivinen yhteys muun muassa työn tuottavuuteen. Varsinkin suuret yritykset ovat alkaneet panostaa työhyvinvointiin entistä määrätietoisemmin. Työhyvinvoinnin kehittämistyö vaatii sekä osaamista että työhyvinvoinnin nykytilan kartoittamista ja seuraamista. Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla ja tutkimus toteutettiin Webropol ympäristössä. Kysely toteutettiin otantatutkimuksena, jolloin kysely lähetettiin vain osalle kohderyhmästä. Kysely muodostui kahdesta aihealueesta: työhyvinvointiosaamisesta ja työhyvinvoinnin seurannasta ja mittareista. Tutkimustuloksien analysoinnissa käytettiin apuna kuvioita ja taulukoita. Tutkimustulosten perusteella pohjois-savolaisissa tilitoimistoissa työhyvinvoinnin seuraaminen mittausmenetelmiä käyttäen oli melko yleistä. Mittarien monipuolisessa käytössä olisi kuitenkin vielä kehitettävää. Suurin osa vastaajista arvioi oman työhyvinvointiosaamisen olevan eri työhyvinvoinnin osa-alueilla hyvää. Oman työhyvinvointiosaamisen kehittäminen oli myös tärkeää suurimmalle osalle vastaajista. Koulutuksiin osallistuminen työhyvinvointiosaamisen kehittämistapana ei kuitenkaan ollut suosittu. Tutkimuksen luotettavuuteen ja yleistämiseen vaikutti osaltaan otoksen koko. Kohderyhmän perusjoukosta tavoitettiin noin 20 %, jota voitiin pitää kohtuullisena tutkimuksen luotettavuuden kannalta