Puukerrostalojen rakentamisen esteet ja mahdollisuudet. Keskeisten suomalaisten rakentamis- ja kiinteistöalan sidosryhmien vertaileva asennemittaus

Tutkimuksen tarkoituksena on luoda edellytyksiä puukerrostalojen rakentamiselle tunnistamalla uutta rakentamistapaa kohtaan olevia esteitä ja mahdollisuuksia. Tutkimuksessa analysoidaan talonrakennushanketta sekä hankkeen toteuttamisprosessiin osallistuvien keskeisten sidosryhmätahojen merkitystä uusien rakennettavien puukerrostalojen kannalta. Suomessa on rakennettu vuosittain noin 13 800 kerrostaloasuntoa vuodesta 1990 lähtien. Puukerrostalojen rakentamisen pitkäntähtäimen tavoitteeksi on asetettu 20 % markkinaosuus, joka tarkoittaa noin sadan puukerrostalon rakentamista vuosittain. Tutkimuskysymyksinä esitettiin: 1) Mitä puukerrostalorakentamisen esteitä muodostavia tekijöitä on tunnistettavissa hankkeen eri osapuoliin liittyen ja onko esteisiin löydettävissä ratkaisuja? 2) Missä puukerrostalon rakennushankkeen tai elinkaaren vaiheessa esteitä muodostavia tekijöitä voidaan todeta, mitä nämä tekijät ovat ja onko niille löydettävissä ratkaisuja? Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia survey-metodologialla vuosien 2010 ja 2011 aikana toteutetuilla neljällä haastattelututkimuksella. Haastateltuja oli kaikkiaan 154 ja haastatteluryhmiä seitsemän: rakennuttajat, rakennusliikkeet, puuelementtiteollisuus, arkkitehdit, rakennesuunnittelijat, viranomaiset ja media. Syntynyt haastatteluaineisto analysoitiin kvantifioimalla sekä aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastattelututkimuksissa syntyneen aineiston lisäksi tutkimuksessa käytettiin julkisista rekistereistä saatavilla olevia tietoja, sekä erikseen hankittuja tietoaineistoja. Tutkimuksen väitteet ovat: 1) Rakentamis- ja kiinteistöalan ammattilaisten käsitysten mukaan suomalainen puukerrostalo on toteuttajalleen taloudellinen riski johtuen viranomaistoiminnan ennakoimattomuudesta, rakennejärjestelmiin liittyvästä koerakentamisluonteesta sekä kokonaisvastuurakentamisesta, jossa takuuaika on kaksi vuotta, vastuuaika kymmenen vuotta ja suunnittelijan taloudellinen vastuu kokonaispalkkion suuruinen. 2) Rakennushankkeen hankesuunnitteluvaiheessa on rajattavissa ja ratkaistavissa viranomais-vaatimukset, koerakentamishankkeisiin liittyvät tekniset, taloudelliset ja toiminnalliset haasteet sekä määriteltävissä sopimusteknisesti riskejä jakava hankkeen toteutusmalli. Puukerrostalojen rakentamisen mahdollistamiseksi tulisi avoimesti tuoda esille rakentamistapaan liittyviä haasteita pyrkien samalla osoittamaan ensin vuokra-asunto- ja myöhemmin omistus- ja sijoitusasuntomarkkinoita synnyttäviä vahvuustekijöitä. Kohteiden käynnistämiseksi tarvitaan hankkeen osapuolten välille riskejä jakava sopimuksiin perustuva toteutusmalli sekä asuinpuukerrostaloja omaan pitkäaikaiseen omistukseensa rakennuttava taho. Puukerrostalohankkeen erityispiirteet huomioon ottavan hankeprosessin tutkimus tulisi käynnistää kiinnittäen huomiota hankesuunnittelu- sekä käyttövaiheisiin erityisesti huollon- ja korjaustarpeiden näkökulmista. Rakennuttajatahojen pitkäaikaiseen kokemukseen perustuva tieto tulisi siirtää uusien rakennushankkeiden lähtötiedoksi hankesuunnitteluvaiheen ratkaisuja tukemaan. Tiedon välittymiseksi tulisi luoda puukerrostalojen suunnittelua ja rakentamista ohjaava päivitettävä ohjeisto, jonka avulla rakennushankkeeseen ryhtyvät voivat hankesuunnitteluvaiheen päätöksissä rajata pois aikaisemmin riskeiksi todettuja ratkaisuja. Kosteudenhallinnan sekä vesi- ja palovahinkojen kohdalla tulisi ottaa huomioon vakuutusyhtiöiden pitkäaikainen kokemus riskienhallinnasta ja hakea yhteistyössä vahinkoriskejä pienentäviä ratkaisuja. Suunnittelijoista liikkeelle lähtevän täydennyskoulutuksen ohella tulisi käynnistää systemaattinen ja monialainen puukerrostaloihin ja puukerrostalokysymykseen liittyvä tutkimustoiminta. Ensimmäisenä tavoitteena olisi koota aiheeseen liittyvä aineisto avoimesti saataville ja luokitella se tieteellisen aineiston luokitteluun tarkoitetun julkaisutyyppiluokituksen mukaisesti