Sisäilman lämpötila ja kosteusolosuhteet kylmissä ja puolilämpimissä rakennuksissa

Alkujaan lämpimiksi suunnitellut rakennukset, joita säilytetään kylminä tai puolilämpiminä, poikkeavat olosuhteiltaan lämpimistä rakennuksista. Olosuhteiden muuttuminen voi aiheuttaa kosteus- ja homevaurioita rakennusten irtaimistolle ja rakenteille. Tässä tutkimuksessa on pyritty selvittämään tällaisten rakennusten olosuhteita ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Näitä rakennuksia ovat mm. museorakennukset, vanhat kirkot, maatilojen kylmilleen jätetyt asuin- ja tuotantorakennukset sekä tilapäisesti käyttämättömänä olevat toimisto- ja tuotantorakennukset. Tutkimuksessa on selvitetty kymmenen kenttäkohteen rakennusfysikaalisia olosuhteita lähes vuoden pituisella jaksolla. Mukaan valituille kenttäkohteille oli yhteistä niiden joko täysi käyttämättömyys tai vain tietylle jaksolle ajoittunut käyttö sekä siitä johtuva tarve sisälämpötilan laskemiseen normaalilämpötilaa alhaisemmaksi. Kenttäkohteet sijoittuivat kaikki Etelä-Suomeen. Mittaukset ajoittuivat vuodenvaihteesta -96/97 vuoden -97 loppupuolelle. Kirkkokohteista Hattulan vanha kirkko on lämmittämätön kivirakennus. Tyrvännön kirkko on tarvittaessa kirkonmenojen ajaksi lämmitettävä hirsirakennus. Hirsirakenteinen Lopen vanha kirkko on täysin lämmittämätön. Mukana olleet museokohteet ovat kaikki hirsirakenteisia ja käytössä vain kesällä. Näistä Anjalan kartano on lämmittämätön ja kaksikerroksinen. Kuusiston kartano pidetään puolilämpimänä. Kolmas kohde, Paikkarin torppa, on muita huomattavasti pienempi lämmittämätön rakennus. Maatalouden tuotantorakennuksista toinen kohde on melko uusi puurakenteinen kanala, jossa on talviaikana pidetty peruslämpöä. Toinen kohde on harkkorakenteinen kanala, joka kanalatilan osalta on lämmittämätön. Toimistorakennuksia oli mukana kaksi. Niistä Lohjalla sijaitseva pelastusopisto on tiilirakenteinen kolme kerroksinen lämmitetty rakennus. Se on kokonaisuudessaan käyttämätön tilapäistä majoituskäyttöä lukuun ottamatta. Toinen kohde, Elimäenkatu 25 Helsingissä, on vain osittain käyttämättömänä. Rakennus on tiilirakenteinen ja kuusi kerroksinen. Käyttämättömässä osassa on pyritty pitämään alennettua lämpötilaa. Kenttämittausten tueksi selvitettiin laboratorio-olosuhteissa kenttäkohteissa käytettyjen rakennusmateriaalien kosteusteknistä käyttäytymistä erityisesti kylmemmissä lämpötiloissa. Tiilten tasapainokosteudet olivat kokeissa käytetyissä noin 80 % suhteellisissa kosteuksissa alle 0.5 paino-%. Tiilen laadulla havaittiin olevana merkittävä vaikutus tasapainokosteuteen lämpötilan muuttuessa. Laastien kosteudet olivat 1 - 2 p-% ja puun 12 - 22 p-%. Molemmilla materiaaleilla kosteudet lisääntyivät lämpötilan laskiessa. Tutkittujen huonekalujen täytemateriaalien tasapainokosteudet vaihtelivat 8 - 24 p-% välillä. Kenttäkohteiden mittaukset vahvistivat käsityksen lämpötilan laskun kosteutta lisäävästä vaikutuksesta. Kohteet, joiden lämpötila pidettiin lähellä normaalia huoneilmaa, olivat selvästi kuivimmat. Sen sijaan lämpötilan pitäminen talvella vähän 0 °C yläpuolella näyttäisi aiheuttavan rakenteille pahimman kosteusriskin. Ajoittainen lämmitys havaittiin kenttäkokeiden perusteella kosteusvaurioiden välttämisen kannalta toimivaksi ratkaisuksi. Ongelmaksi saattaa muodostua joissain tapauksissa nopeat lämpötilan ja kosteuden vaihtelut. Kenttäkohteissa ei havaittu suoranaisesti alhaisesta lämpötilasta johtuvia vaurioita