Puurakennusten kosteustekninen toimivuus:Kokemustiedot

Tässä julkaisussa tarkastellaan puurakennusten rakennusfysikaalista, lähinnä kosteusfysikaalista, tilaa kokemustiedon perusteella. Tavoitteena on esittää rakennusten toimivuudesta saatuja tietoja 1945-luvun rakennuksista alkaen, keskittyen kuitenkin uudempaan rakennuskantaan, jossa tänä päivänä esiintyy melko runsaasti eri tyyppisiä kosteusperäisiä vaurioita. Kokemustiedon avulla voidaan tehdä päätelmiä käytettyjen rakennusten ja rakennusratkaisujen toimivuudesta ja niissä esiintyvistä hyvistä ja huonoista kokemuksista. Yleinen havainto on, että vaurioita rakennuksissa on esiintynyt aina, niin vanhoissa taloissa kuin uusissakin. Vanhemmat rakennukset olivat turvattuja niin kauan kuin niissä ei ollut varsinaisia kosteita tiloja, vaan ne olivat erillisissä piharakennuksissa tai kellaritiloissa. Kun korjausrakentamisen myötä rakennuksiin tehtiin pesutilat, ne olivat sen jälkeen kriittisiä kohtia kosteuden kannalta. Siirryttäessä rintamamiestaloista ns. uudempaan rakennustapaan tilankäytön ja rakenteiden osalta, alkoi vaurioita esiintyä entistä yleisemmin. Siirryttiin käyttämään riskialttiimpia rakennusratkaisuja. Yleisesti rakennukset rakennettiin liian matalalle, jolloin seinien alaosat tulivat hyvin lähelle ulkopuolen maanpintaa, joskus jopa sen alapuolellekin. Vaikka osa näistä rakennuksista on toiminut aivan hyvin, niin niiden kosteustekninen toimivuus sisältää suuria riskejä. Voidaan sanoa, että kosteustekniset varmuuskertoimet esim. 50 vuoden käyttöajalla ovat hyvin lähellä yhtä, jopa sen alapuolella. Myös loivat katot ovat monissa tapauksissa olleet kovin lyhytkestoisia. Kosteantilan rakenteet on myöskin rakennettu siten, että niiden pitkäkestoisuudessa on selviä puutteita. Vaurioiden syyt ovat moninaiset mm. käytetyt rakennusratkaisut, rakentamisessa tehdyt virheet, lyhytikäiset materiaalit, huolimattomuus ym. Rakennusten ja rakenteiden toimivuus edellyttää myös niiden oikeata ja asianmukaista käyttöä, hoitoa ja ylläpitoa, eli rakennuksilla ja koneteknisillä laitteilla tulee olla selkeät huolto- ja käyttöohjeet. Kokemuksen mukaan rakenteiden kosteusvauriot voidaan arvioida edeltäkäsin. Vaurioalueen laajuus, vaurioiden yleisyys kyseisellä ratkaisulla ja korjaustavat ja -kustannukset muodostavat muuttujia riskianalyysissä. Tämä uusi tutkimustapa antaa mahdollisuuden arvioida rakennuksen kosteusfysikaalista toimintaa. Tarkastelua voidaan suorittaa hyvin monelta eri kannalta. Suunnittelussa tarkastelutapa antaa suoranaisen vertailumahdollisuuden eri rakenneratkaisujen paremmuudesta. Rakennuksen tuleva omistaja tietää eri vaihtoehtojen arvioituja käyttöikiä. Nämä vaikuttavat rakennuksen kokonaiskustannuksiin. Tiedot ovat sovellettavissa myös kiinteistönhoidossa ja käytön aikaisissa korjauksissa. Riskianalyysi keskittyy puurakennuksiin, mutta tutkimusperiaate soveltuu myös muistakin materiaaleista tehtyihin rakennuksiin. Tutkimuksen tavoitteena on ollut tehdä tunnetuksi ne mahdollisuudet, joilla parannetaan puurakennusten pitkäikäisyyttä ja samalla poistetaan mahdollisia kosteusvaurioihin johtavia rakenneratkaisuja. Julkaisussa annetaan tietoa toimivista rakenneratkaisuista. Ratkaisuissa on esitetty oleellisia asioita, jotka tulee ottaa huomioon niitä käytettäessä. Tavoitteena ei ole ollut tehdä koostetta rakenneratkaisuista. Päin vastoin julkaisuun on pyritty rajaamaan vain muutamia oleellisia rakenteita, joissa käytännön kohteissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu suurimpia ongelmia. Malliesimerkkejä tulee käyttää soveltaen, jolloin eri rakennuksissa hyödynnetään vain oleellisimmat asiat. Kun poiketaan kyseisistä ratkaisuista tulee harkita tarkoin, minkä vuoksi poikkeaminen tarvitaan ja mitä riskejä siitä aiheutuu. Riskianalyysin perusteella muodostuivat kriittisimmiksi rakenteiksi puurakennuksessa lattia, ulkoseinän alareunan, sokkelin ja lattian liittymä sekä kosteantilan rakenteet. Näihin on annettu ohjeita, jotka on koettu tällä hetkellä hyviksi rakentamistavoiksi