Suojaako työn tuunaus työn vaatimusten haitallisilta hyvinvointiseurauksilta?

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella työn vaatimusten – aikapaineiden ja työn turhakkeiden – yhteyttä työn imuun, työuupumukseen ja yksilön ja työn yhteensopivuuteen. Lisäksi tutkittiin, moderoivatko työn tuunauksen strategiat työn vaatimustekijöiden ja seurausmuuttujien välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli työn vaatimusten ja voimavarojen malli (Demerouti, Bakker, Nachreiner & Schaufeli, 2001), jonka perusteella työn vaatimusten oletettiin olevan kielteisesti yhteydessä työn imuun ja yksilön ja työn yhteensopivuuteen ja myönteisesti työuupumukseen. Lähestymistuunauksen, eli työn rakenteellisten ja sosiaalisten voimavarojen sekä haastevaatimusten lisäämisen, oletettiin suojaavan työn vaatimustekijöiden haitallisilta hyvinvointivaikutuksilta. Välttämistuunauksen eli työn estevaatimusten vähentämisen taas oletettiin vahvistavan yhteyttä työn vaatimusten ja työhyvinvoinnin ongelmien välillä. Tutkimus pohjautuu poikkileikkausaineistoon “Esimiesten työn tuunaus ja hyvinvointi”, jossa tutkittiin esimiesten työn tuunausta, työtä ja hyvinvointia (n = 419). Päätutkimusmenetelmänä käytettiin hierarkkista regressioanalyysia. Tulokset osoittivat, että työn vaatimustekijät olivat yhteydessä heikompaan työhyvinvointiin. Työn aikapaineet olivat yhteydessä työuupumukseen, kun taas työn turhakkeet – turhat ja kohtuuttomat työtehtävät – olivat yhteydessä kaikkiin tutkittuihin seurausmuuttujiin. Tutkimuksen tulokset tukivat oletusta lähestymistuunauksesta hyvinvointia lisäävänä tekijänä. Toisin sanoen, työn rakenteellisten voimavarojen lisääminen oli yhteydessä kaikkiin seurausmuuttujiin. Haastevaatimusten lisääminen lisäsi työn imua ja yksilön ja työn yhteensopivuutta, ja sosiaalisten voimavarojen lisääminen edisti tutkituista seurausmuuttujista työn imua. Välttämistuunaus eli estevaatimusten vähentäminen oli oletusten mukaisesti yhteydessä heikentyneeseen työhyvinvointiin, sillä estevaatimusten vähentämisen ja työn imun väliltä löytyi tutkimuksessa kielteinen yhteys. Tutkituista moderoivista yhteyksistä työn estevaatimusten vähentämisen havaittiin moderoivan turhien työtehtävien ja työn imun välistä yhteyttä. Kun turhia työtehtäviä oli paljon, runsas estevaatimusten vähentäminen heikensi työn imun kokemista. Lisäksi estevaatimusten vähentäminen moderoi aikapaineiden ja työn imun välistä yhteyttä siten, että kun aikapaineita koettiin vähän, estevaatimuksia vähentävät työntekijät kokivat enemmän työuupumusta verrattuna työntekijöihin, jotka vähensivät työnsä estevaatimuksia vähän tai ei lainkaan. Lähestymistuunauksen strategioista työn haastevaatimusten lisääminen moderoi yhteyttä turhien työtehtävien ja työuupumuksen välillä. Kun turhia työtehtäviä koettiin olevan paljon, vähäinen työn haastevaatimusten lisääminen oli yhteydessä korkeaan työuupumuksen tasoon. Yhteenvetona ja käytännön implikaationa voidaan todeta, että organisaatioissa tulisi pyrkiä vähentämään työhyvinvointiin kielteisesti vaikuttavia työn vaatimustekijöitä, kuten aikapaineita ja työn turhakkeita. Lisäksi tulisi mahdollistaa työn tuunaus erityisesti suosimalla ja kannustamalla lähestymistuunaukseen. Tämän tutkimuksen perusteella erityisesti haastevaatimusten lisääminen näyttäytyi hyödyllisenä työhyvinvointia suojaavana tuunausstrategiana. Sen sijaan työn estevaatimusten perusteella estevaatimusten vähentämistä ei voida suositella tuunausstrategiana työhyvinvoinnin tukemiseksi