Sijaistehtäviin vakinaistettujen sairaanhoitajien kokemuksia työstään

Erilaisten varahenkilöjärjestelmien käyttö on viime vuosina lisääntynyt terveydenhuollossa. Varahenkilöstön avulla halutaan vähentää määräaikaisia sijaisuuksia sekä varautua henkilökuntapulaan. Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on tätä tarkoitusta varten perustettu sisäisten sijaisten toimia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sijaistehtäviin vakinaistettujen sairaanhoitajien kokemuksia työstään. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa sisäisenä sijaisena toimimisesta sekä tuottaa tietoa, jonka avulla sisäisten sijaisten työtä voidaan tukea ja kehittää hoitotyön johtajuuden näkökulmasta. Tutkimustapa on laadullinen ja kuvaileva. Aineiston keruu tapahtui teemahaastattelemalla Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä 11 sisäisenä sijaisena työskentelevää sairaanhoitajaa, jotka kiersivät useassa yksikössä. Kierrettävien yksiköiden määrä vaihteli 3-30:een. Haastatelluilla oli kokemusta sisäisenä sijaisena työskentelystä vähintään noin vuosi. Haastattelun teema-alueet muodostuivat aikaisemman tutkimustiedon ja tutkijan esiymmärryksen pohjalta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisen sisällön analyysin avulla. Haastateltujen sisäisten sijaisten kokemukset työstään liittyivät työsuhteeseen ja työn organisointiin, ammattitaitoon ja osaamiseen, hoitajana olemiseen sekä työyhteisöön. Kokemukset olivat sekä myönteisiä että kielteisiä. Työn myönteisinä puolina koettiin mahdollisuudet vaikuttaa työaikamuotoon ja työvuorosuunnitteluun sekä lomien ajankohtaan. Perehtyminen työhön oli tapahtunut pääasiassa kysymällä ja tekemällä. Haastatellut kokivat, että työssä oli mahdollista käyttää laaja-alaisesti kykyjä, tietoja ja taitoja. Työ edellytti jatkuvaa uuden oppimista. Tärkeimmäksi tuen ja avun lähteeksi koettiin muilta sisäisiltä sijaisilta saatu vertaistuki. Palautetta työstään sisäiset sijaiset saivat eniten potilailta. Koulutusmahdollisuutensa sisäiset sijaiset kokivat pääsääntöisesti hyviksi. Sisäiset sijaiset kuvasivat rooliaan hoitotyössä työvuorokohtaisena vastuuna potilaasta, hoitopolulla kulkemisena ja omahoitajuutena. Hoitotyön haasteiksi koettiin tiedon saanti, tiedon siirto ja kiire. Pysyvän työyhteisön puuttuminen koettiin työn kielteisenä puolena. Toisaalta myönteisenä puolena koettiin vapaus työyhteisön ristiriidoista ja huonosta ilmapiiristä. Työn monipuolisuus ja itselle sopivat työajat olivat syitä jatkaa sisäisenä sijaisena, toisaalta huoli omasta terveydestä ja jaksamisesta sekä toive pysyvästä työyhteisöstä ja pidemmistä hoitosuhteista olivat perusteita sisäisen sijaisen työstä luopumiselle tulevaisuudessa. Haastatellut pitivät sisäisten sijaisten järjestelmää tarpeellisena yliopistosairaalassa. Haastateltujen ehdotukset sisäisten sijaisten työn kehittämiseksi liittyivät perehdytykseen, koulutukseen, työnohjaukseen, tukihenkilön nimeämiseen, sisäisten sijaisten tapaamiseen, lähiesimieheen, kiertämisen jaksottamiseen, kierrettävien yksiköiden määrään sekä työsuhteen ehtoihin. Haastatellut suosittelivat työkiertoa kaikille työntekijöille. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää erilaisten sijaisjärjestelmien kehittämisessä ja henkilökunnan liikkuvuuden edistämisessä. Avainsanat: sairaanhoitaja, vakituinen sijainen, varahenkilöstö, varahenkilöjärjestelm