Oppilaan haastava käyttäytyminen : määritelmien, syiden ja vaikuttamisen keinojen tarkastelua erityisesti Timo Saloviitaa tulkiten

Tässä tutkielmassa tutkittiin oppilaan haastavaa käyttäytymistä alakoulussa. Tutkimukselle asetettiin kolme tutkimuskysymystä, jotka olivat: millaisia määritelmiä oppilaiden haastavalle käyttäytymiselle alakoulussa on annettu; mitä oppilaiden haastavan käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä on tunnistettu ja millaisilla keinoilla opettaja voi edistää oppimista tilanteissa, joissa oppilaan käytös tulkitaan haastavaksi. Näitä tutkimuskysymyksiä tutkimuksessa lähestyttiin teoriaohjaavan laadullisen analyysin avulla, johon yhdistettiin systemaattisen analyysin piirteitä. Tutkimuksen aineiston muodostivat valmiit kirjalliset aineistot, joista tärkeimpinä suomalainen ja kansainvälinen tieteellinen kirjallisuus, tutkimusartikkelit sekä Saloviidan teos Työrauha luokkaan (2014). Oppilaan haastava käyttäytyminen on käsitteenä vaihteleva ja subjektiivinen. Aihetta on lähestytty erityisesti työrauhan ja työrauhaongelmien näkökulmasta. Lisäksi oppilaan haastavaa käyttäytymistä on tutkittu esimerkiksi motivaatioon ja oppilaiden psyykkiseen oireiluun liittyen. Näille näkökulmille on yhteistä, että oppilaan käyttäytyminen määritellään haastavaksi koulussa tilanteissa, joissa käyttäytyminen häiritsee koulun opetustavoitteiden mukaista oppimista. Oppilaan haastava käyttäytyminen voi ilmetä ulospäin suuntautuneena tai sisäänpäin kääntyneenä käyttäytymisenä. Oppilaan haastavan käyttäytymisen taustalla voi vaikuttaa useita eri tekijöitä. Näistä tekijöistä tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsen perustarpeiden täyttymistä Maslow’n tarvehierarkian mukaisesti. Lisäksi tarkastellaan oppilaan kotiolojen, lapsen kehityksen, opettajan käyttäytymisen sekä vallan yhteyttä oppilaan haastavaan käyttäytymiseen. Opettajalla on runsaasti mahdollisuuksia vaikuttaa oppilaan haastavaan käyttäytymiseen. Keinoista tärkeimpänä korostetaan oppilaan haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäisemisen merkitystä, oppilaan haastavaan käyttäytymiseen reagoimiseen puolestaan työrauhan edistämistä, sanattomia keinoja, sanallisia keinoja sekä loogisia seuraamuksia. Keinojen hyödyntämisessä korostetaan hienovaraisuutta. Opettajan toimintaan ja keinojen hyödyntämiseen vaikuttavista tekijöistä tarkastellaan erityisesti opettajan auktoriteettia, oppilaan ja opettajan välistä vuorovaikutusta sekä näiden muotoutumista. Tutkielman lopussa tarkastellaan tiiviisti joitakin tunnistettuja oppimiseen liittyviä haasteita tutkielman tutkimuskysymysten avulla. Oppilaan tukemisen keinoja tarkasteltaessa korostuu näkökulma siitä, kuinka oppilaan oppimisen tukemisen keinoista voivat hyötyä luokan oppilaat tuen tarpeista riippumatta. Tutkielman lopuksi esitetään tutkielman tuloksia kokoava ja soveltava uusi teoreettinen malli, joka nimettiin tuulimylly-malliksi. Tuulimyllyn siivekkeinä ovat oppilaan oppimisen edistäminen, haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäiseminen, oppilaan käsitys itsestään oppijana sekä kehittyvän ja täydentyvän tiedon siiveke. Tuulimylly kuvaa näiden tekijöiden vuorovaikutteisuutta ja yhteenkietoutumista. Lisäksi mallissa korostetaan siivekkeitä pyörittävien voimien, kuten vuorovaikutuksen, turvallisuuden ja oppilaasta välittämisen merkitystä