Haastava käyttäytyminen: varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia lapsen sosiaalis-emotionaalisen tuen tarpeesta

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia lasten haastavasta käyttäytymisestä. Tavoitteena oli selvittää, millaisia haastavia kasvatustilanteita varhaiskasvatuksessa ilmenee, millaista osaamista varhaiskasvatuksen opettajalta vaaditaan näissä tilanteissa sekä millaista on hyvä kasvatusyhteistyö haastavasti käyttäytyvän lapsen vanhempien ja varhaiskasvatuksen välillä. Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluina ja analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimus osoitti, että haastavia kasvatustilanteita ilmeni ohjatussa ryhmätoiminnassa, siirtymätilanteissa sekä vapaan leikin aikana. Haastava käyttäytyminen näyttäytyi sekä ulospäin suuntautuneena käyttäytymisenä kuten uhmakkuutena, levottomuutena, ylivilkkautena ja aggressiivisuutena että sisäänpäin kääntyneenä eli vetäytyvänä käyttäytymisenä. Varhaiskasvatuksen opettaja tarvitsi näissä tilanteissa menetelmäosaamista ja hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä reflektoida omaa toimintaansa ja säädellä omia tunteitaan. Tärkeiksi asioiksi huoltajien ja varhaiskasvatuksen välisessä kasvatusyhteistyössä koettiin luottamus, avoimuus, tasavertaisuus, yhteiset tavoitteet, hyvät vuorovaikutustaidot, positiivinen palaute sekä toivon ylläpitäminen. Tutkimukseen osallistuneilla varhaiskasvatuksen opettajilla on monipuolista osaamista ja valmiuksia toimia haastavasti käyttäytyvien lasten kanssa. Lisäkoulutuksen tarve on tukiviittomista, lasten neuropsykiatrisista haasteista sekä aggressiivisesta käyttäytymisestä. Jotta haastavasti käyttäytyviä lapsia voitaisiin tukea mahdollisimman hyvin, tulee varhaiskasvatuksen henkilökuntaa olla riittävästi paikalla koko päivän ajan