Huono munasarjavaste hedelmöityshoitopotilailla

Osalla hedelmöityshoidoissa olevista naisista munasarjat vastaavat tavallista huonommin käytettyyn stimulaatiomenetelmään. Tällöin tuloksena on enintään 5 munasolua. Tämän retrospektiivisen analyysin tarkoituksena oli etsiä hedelmöityshoidon lopputulosta ennustavia tekijöitä huonosti vastaavista munasarjoista kärsivillä ja selvittää, mikä stimulaatiomenetelmä toimisi heillä parhaiten. Aineistona käytettiin potilastietoja 01/2007–06/2009 TAYS:n hedelmöityshoitopoliklinikalla hoidossa olleista naisista, joilla oli ilmennyt huono munasarjavaste. Hoitokiertoja oli aineistossa yhteensä 295. 1−3 munasolua saaneiden ryhmässä oli jatkuvia raskauksia tai synnytyksiä tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kuin 4−5 munasolua saaneiden ryhmässä. Pakastealkioiden saaminen oli myös tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä jatkuvien raskauksien ja synnytysten suurempaan määrään. Stimulaatiomenetelminä käytettyjen pitkän GnRH-agonistin, lyhyen GnRH-agonistin ja GnRH-antagonistin keskinäiselle paremmuudelle ei kyetty osoittaamaan merkitsevää eroa. Myöskään lapsettomuuden syy ei ollut aineistossa merkittävä ennusteellinen tekijä. IVF-menetelmä näytti tässä aineistossa hieman ICSI:ä tehokkaammalta, mutta erolla ei ollut tilastollista merkitsevyyttä. Näyttää siltä, että naisilla, joilla on huono munasarjavaste, raskauden ennuste oli heikompi kuin hedelmöityshoidoissa olevilla keskimäärin, vaikka siirtoon saakka olisi päästykin. Tutkimuksen perusteella ei voida antaa yleisiä hoitosuosituksia huonosta munasarjavasteesta kärsiville potilaille. Tulokset kuitenkin vahvistavat käsitystä siitä, että riittävä stimuloitujen munasolujen määrä on olennaisen tärkeä hedelmöityshoitojen onnistuneeseen lopputulokseen johtava tekijä. Aiheesta tarvittaisiin lisää tasokkaita tutkimuksia riittävällä otoskoolla. Asiasanat:lapsettomuus, raskaus, stimulaatiomenetelmä, pakastealkio, alkionsiirto, munasolunkeräy