Oppilaiden hyvinvointi koulussa

Tutkimuksen tavoitteena on ollut selkiyttää kouluhyvinvoinnista käytävää keskustelua sekä tuottaa väline kouluhyvinvoinnin arviointiin. Hyvinvointi on määritelty Allardtin sosiologisen hyvinvointimallin pohjalta. Sosiologisen, kasvatustieteellisen, psykologisen ja terveyden edistämisen kirjallisuuden sekä esiselvityksen perusteella on laadittu käsitteellinen koulun hyvinvointimalli (s. 2). Siinä hyvinvointi, kasvatus ja opetus sekä oppiminen on yhdistetty toisiinsa. Hyvinvointiin koulussa vaikuttavat myös oppilaiden kodit sekä muu ympäröivä yhteisö. Itse hyvinvointi on jaettu neljään osa-alueeseen: koulun olosuhteet, sosiaaliset suhteet, itsensätoteuttamisen mahdollisuudet ja terveydentila. Koulun olosuhteet käsittävät niin fyysiset olot koulussa kuin opetuksen organisoinnin ja oppilaille tarjottavat palvelutkin. Sosiaaliset suhteet käsittelevät kaverisuhteita koulussa, opettaja-oppilassuhteita ja kiusaamista. Itsensätoteuttaminen nähdään oppilaan mahdollisuutena opiskella omien kykyjensä ja taitojensa mukaan niin sisällöllisesti kuin ajallisestikin palautetta, kannustusta ja rohkaisua saaden. Terveydentilaa tarkastellaan lähinnä psykosomaattisina oireina ja flunssina, joiden katsotaan kuvastavan myös yksilön ja ympäristön vuorovaikutusta. Tutkimuksen empiirisessä osassa käytettiin Kouluterveyskyselyn aineistoa vuosilta 1998, 1999 ja 2000. Tutkimuksen vastaajat olivat peruskoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisia (14-16 -vuotiaita). Kouluun liittyvät tekijät selittivät viidenneksen oppilaiden yleisen subjektiivisen hyvinvoinnin vaihtelusta, joka mitattiin soveltaen Raitasalon muokkaamaa Beckin 13-osioista mielialakyselyä. Merkittävimpinä koulun osa-alueina nousivat esille itsensätoteuttamisen mahdollisuudet sekä sosiaaliset suhteet. Käsitteellisen mallin ja empiirisen tarkastelun perusteella valittiin kysymykset edustamaan neljää hyvinvoinnin osa-aluetta koulun hyvinvointimallissa. Tilastollisessa tarkastelussa mallin todettiin sopivan hyvin empiriaan. Yksilötasolla pojat kokivat koulun olosuhteet hiukan paremmiksi ja terveydentilansa selvästi paremmaksi kuin tytöt. Tytöt puolestaan kokivat sosiaaliset suhteet ja itsensätoteuttamisen mahdollisuudet poikia paremmiksi. Tutkimuksen päätuloksena tuotettiin käsitteellinen koulun hyvinvointimalli, jonka sopivuus käytäntöön varmistettiin. Mallia voidaan käyttää kouluhyvinvoinnin arvioimiseen joko oppilasjoukoissa tai kokonaisissa kouluissa. Malli sopinee myös toimintatutkimuksen tai intervention prosessityökaluksi ja arvioinnin välineeksi. Jatkossa tutkimusta voisi laajentaa opetuksen ja kasvatuksen suuntaan. Erilaisten opetustyylien ja -menetelmien yhteydet samanaikaisesti sekä hyvinvointiin että oppimiseen olisi hyödyllistä selvittää