Sopimuspalokuntien työhyvinvointi: Kolarin, Äkäslompolon ja Muonion sopimuspalokuntalaisten työhyvinvoinnin kokemuksia

Työhyvinvointi on tärkeä osa työssä käyvän ihmisen hyvinvointia ja sen edistäminen lisää terveyttä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Kolarin, Äkäslompolon ja Muonion sopimuspalokuntien kanssa. Tarkoituksena oli kuvailla heidän työhyvinvointinsa kokemuksia sopimuspalokunnassa. Tavoitteena oli tuottaa työhyvinvoinnin kokemuksista tietoa, jonka perusteella työhyvinvointia voidaan kehittää. Opinnäytetyö tehtiin laadullisena tutkimuksena. Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kolmea avointa ryhmähaastattelua. Haastatteluihin osallistui yhteensä 25 sopimuspalokuntalaista. Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tulokset esiteltiin Työhyvinvoinnin-portaat teoriamallin työelämäntarpeiden mukaan. Tutkimusprosessi noudatti salassapitovelvollisuuden ja anonymiteetin periaatteita. Opinnäytetyön tulosten mukaan sopimuspalokuntalaisten työhyvinvointia heikentäviä tekijöitä terveyden osalta olivat uni- ja nukahtamisvaikeudet, työn ajoittainen korkea kuormitus, vapaa-ajan puute, työstä palautumisen haasteet sekä työn psyykkiset kuormitustekijät. Turvallisuuteen kuuluva tekijä oli resurssien puute. Yhteisöllisyyteen vaikuttavat tekijät olivat johtajuuden haasteet, työyhteisön kommunikaation haasteet sekä uusien jäsenten rekrytoimisen haasteet. Arvostamisen tarpeen osalta palautteen antotapa ja palautteen riittämättömyys, sekä oppimisen tarpeen osalta toimintaan vaikuttamismahdollisuuksien puutteet olivat työhyvinvointia heikentäviä tekijöitä. Työhyvinvointia edistäviä tekijöitä terveyden osalta olivat perustarpeista huolehtiminen, mielekäs vapaa-aika ja tehtävien aikainen ruokahuolto. Turvallisuuden osalta turvallisuuden luominen yhteisössä, toimiva kalusto, hyvä kaluston- sekä ryhmän tuntemus ja tehtäviltä saatu palkka edistivät työhyvinvointia. Yhteisöllisyyden tarpeeseen kuuluvat tekijät olivat sopimuspalokunnan sosiaalinen merkitys elämässä, huumori, hyvä johtajuus sekä perheen tuki. Arvostuksen tarpeen osalta työhyvinvointia edisti auttamisesta saatu hyvä olo, ihmisten arvostus toimintaa kohtaan sekä itsensä arvostamisen lisääntyminen. Oppimisen tarpeeseen kuuluvia työhyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat kokemuksen vaikutus työssä, toiminnan tarjoama vaihtelu elämässä, sopimuspalokunta elämäntapana sekä toiminnan kautta saadut positiiviset kokemukset