Translating Christian literature : The importance of lexical choices

Pro Gradu –tutkielmani käsittelee kristillisen tietokirjallisuuden kääntämistä sanaston kääntämisen näkökulmasta. Materiaalini on oma 20 sivun käännökseni Leif Nummelan kirjasta Raamatun punainen lanka. Käännös on tehty suomesta englantiin. Käännös on tehty samanaikaisesti toimeksiantona Nummelaa ja tätä tutkielmaa varten. Tutkielmani teoriapohja koostuu Eugene Nidan ekvivalenssin käsitteestä sekä Nidan Raamatun kääntämisen teorioista. Ekvivalenssia on myöhemmin käyttänyt myös Jean-Paul Vinay ja Jean Darbelnet, joiden teorioita käsittelen myös. Tämän lisäksi käytän Katharina Reissin ja Hans J. Vermeerin Skopos-teoriaa käännöksen tarkoituksen määrittelyyn. Viimeisimpänä hyödynnän myös Lawrence Venutin kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteitä, joista myös Nida on kirjoittanut. Tutkimuskysymykseni on: ”Mitä käännösstrategioita käännöksestäni löytyy?” Oletukseni on, että kristillisessä kirjallisuudessa luovuus ei ole suurissa määrissä sallittua. Raamatun kääntämistä on tutkittu niin pitkään, että sanasto on tarkoituksellisesti muokkautunut nykyiseen muotoonsa. Kristinuskon sanastoa voidaan käsitellä yhtenä erikoisalan sanastona, ja ammattitaitoisen kääntäjän tulisi hallita tämä sanasto ryhtyessään kääntämään tämän alan tekstejä. Luen sanastoon mukaan sekä Raamatusta löytyvän sanaston että kristinuskoon yleisesti vakiintuneen sanaston. Analysoin käännöstä kolmessa osassa. Ensimmäisenä analysoin lähtötekstistä löytyvien Raamatun jakeiden käännöstä ekvivalenssin käsitteen avulla. Oletuksena on, että jakeet tulee vain mekaanisesti korvata kohdekielen Raamatun jakeilla. Seuraavaksi analysoin tekstiä, jossa kirjailija on viitannut Raamatun jakeisiin, mutta muokannut ja selittänyt sanomaa. Tässä osiossa tärkeintä on sanaston pysyminen Raamatun sanaston mukaisena. Viimeisenä analysoin kaikkea jäljelle jäävää tekstiä, joka ei juurikaan käsittele Raamatun kertomuksia. Tässä osuudessa kääntäjän on mahdollisuus käyttää kotouttavaa tai vieraannuttavaa strategiaa, kunhan lopputulos ei ole Raamatun sanoman vastainen. Käsittelen kaikkia kategorioita myös käännöksen Skopoksen näkökulmasta. Tärkein Skopos tekstilleni on se, että käännös on Raamatun oppien mukainen, tyyli ja kieliopilliset seikat ovat toissijaisia. Johtopäätökseni on, että ekvivalenssi ja Skopos ovat toimivia teorioita kristillisten aiheiden kääntämiseen. Kotouttamista tai vieraannuttamista ei käännöksestäni juurikaan löytynyt, mutta se saattaa myös tarkoittaa sitä, että niitä ei olisikaan voitu käyttää – niiden poissaolo ei tarkoita väärää käännöstä. Kääntäjälle on tärkeintä löytää tasapaino näiden kahden käsitteen väliltä