Kuntarakenneuudistus ratkaisuksi maankäyttökonflikteihin? Tapaus Ristikytö

Finnish municipalities have met with an increasingly challenging operating environment in the 21st century. In Greater Helsinki, the challenges caused by the aging of the population and increasing service provision responsibilities are intensified by population growth forecasts. Combined with sustainability goals, the need has become pressing for defragmenting the urban structure. On the other hand, the defragmentation of the urban structure in Greater Helsinki is challenging due to the fragmented municipal structure and the varied forms of voluntary and statutory municipal cooperation. Consequently, the local and regional land-use interests may conflict, resulting in lack of development in regionally strategic areas. In this thesis I study an example of such development. The research focus of my study, Ristikytö, is located on the tri-municipal border of Kerava, Tuusula and Järvenpää. In the 21st century, the state has aimed at resolving the issues in municipal economy and urban structure with municipal reforms. The hypothesis of this research is that the current municipal structure is the foremost problem in the lack of development in Ristikytö. I studied what kind of effect a municipal reform might have on turning the historical processes and local conditions, which have led to the current state. This research was conducted as a qualitative case study, whereby the written material and oral interview data were examined in light of the theoretical framework. The theoretical framework leans on the concepts of path dependency and defensive routines. As a theoretical aim for this thesis, I aim at demonstrating the connection between the two: Path dependency can be considered as the outcome of historical developments, and the concept of defensive routines may help explain how the direction of the path is maintained. While the path dependent development may result from defensive routines, the defensive routines also provide a means to cope with the circumstances resulting from the path dependent development. As the outcome of my research, I was able to identify development paths in the studied municipalities that have led to the present state. Furthermore, some of the paths are actively maintained even today. Although the potential of Ristikytö is identified on both regional and municipal level, there are no plans to defragment the urban structure there. Both local-level planning and land policy especially in Tuusula continue to direct the development elsewhere. With the present municipal structure, it is unlikely that the situation would change in several decades. On the other hand, the studied municipalities have a somewhat suspicious attitude towards municipal mergers. It seems likely that only a strong super-municipal decision-making organ could rearrange the development directions in Central Uusimaa.Kuntien toimintaympäristö on 2000-luvulla muuttunut haasteelliseksi väestön ikääntymisen ja laajentuneiden palveluntuotantovelvoitteiden myötä. Helsingin seudulla lisähaastetta tuo ennustettu väestönkasvu, joka yhdistettynä ympäristönsuojelutavoitteisiin aiheuttaa paineita eheyttää hajanaista yhdyskuntarakennetta. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on seudulla haasteellista johtuen hajanaisesta kuntarakenteesta ja moniportaisesta, niin lakiin kuin vapaaehtoisuuteen perustuvasta kuntien välisestä yhteistyöstä. Tästä johtuen seudullisten ja paikallisten maankäyttöintressien yhdistäminen on vaikeaa, mikä voi johtaa seudullisesti tärkeiden alueiden alikehittyneisyyteen. Esimerkkinä tästä olen tutkimuksessani tarkastellut Keravan, Tuusulan ja Järvenpään rajalla sijaitsevaa Ristikytöä. Valtiotasolla kuntien talous- ja yhdyskuntarakenteen ongelmia on 2000-luvulla pyritty ratkaisemaan mm. kuntarakenneuudistuksilla. Tutkimuksen hypoteesina oli, että nykyinen kuntarakenne on merkittävin syy Ristikydön alikehittyneisyyteen. Tutkin millä tavalla kuntarakenneuudistus voisi kääntää historiallisten kehityskulkujen suuntaa ja muuttaa paikallisia olosuhteita, jotka ovat johtaneet nykytilanteeseen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa kirjallista lähdemateriaalia ja suullista haastatteluaineistoa tarkastellaan teoreettisen viitekehyksen valossa. Teoreettisena viitekehyksenä käytän polkuriippuvuuden ja defensiivisten rutiinien käsitteitä. Työni teoreettisena tavoitteena oli osoittaa yhteys näiden kahden käsitteen välillä: Polkuriippuvuus voidaan käsittää historiallisten kehityskulkujen lopputuloksena. Defensiiviset rutiinit puolestaan auttavat selittämään, millä tavalla kehityskulun suunta säilytetään. Polkuriippuvuus voi olla defensiivisten rutiinien seuraus, mutta defensiiviset rutiinit voidaan myös käsittää selviytymiskeinona polkuriippuvaisessa prosessissa. Tutkimuksessa kohdealueella voitiin tunnistaa nykytilanteeseen johtaneita kehityskulkuja, joista osaa ylläpidetään edelleen aktiivisesti tutkimuskunnissa. Vaikka Ristikydön potentiaali tunnistetaan niin seututasolla kuin tutkimuskunnissa, sinne ei edelleenkään ole suunnitteilla merkittävää kaupunkirakennetta. Niin kaavoituksessa kuin maapolitiikassa on paikallisella tasolla erityisesti Tuusulassa jatkettu suuntausta, joka kohdistaa kehityksen muualle. On epätodennäköistä, että nykyisellä kuntarakenteella tilanne muuttuisi vuosikymmeniin. Toisaalta tutkimuskunnissa suhtaudutaan osin epäilevästi kuntaliitoksiin. Vaikuttaa siltä, että ainoastaan riittävän vahva ylikunnallinen päätöksenteko-organisaatio pystyisi uudelleen järjestelemään Keski-Uudenmaan kehityksen suunnat