Teknologinen kompetenssi : Helsingin ja Vantaan Joustavan perusopetuksen oppilaiden teknologiset valmiudet

Technological readiness and -educations has been widely studied in Finland and elsewhere world. Unlike other countries Finland has retained a traditional handicraft in curriculum instead of a technological subject. However technological education is given inside other subjects like math and physics and other natural sciences. Technological society needs competent workers as much as possible and primary school dropouts as few as possible. This thesis is trying to investigate technical abilities of pupils of the flexible basic education. The main Hypothesis is that there are students who has better abilities on average in a technical area. In other word presumption is that there are students in flexible basic education groups who could be underachiever in technological area. In the spring of 2016, 41 students from five flexible basic educational groups from Helsinki metropolitan area took part in this research. Students were 14–16 years old. The data was collected using three different tests which are measuring three dimensions of a technological competence; psychomotor skills, cognitive and affective areas. These three areas to construct a student's technological abilities. The data was analysed by using SPSS finding correlations, averages and differences between groups. In addition, results were compared with the larger data from others research. Results show that the flexible basic education groups fared slightly less well in cognitive and affective field that control groups. Results of the psychomotor skills were on average or a little beyond on average. The Individual level seven students got points over the average in all three tests. Results supports the idea of the technology based flexible basic educational group to students with special needs and students who have a motivation problems.Teknologisia valmiuksia ja teknologiakasvatusta on tutkittu niin maailmalla kuin Suomessa paljon. Toisin kuin useassa muussa länsimaassa, Suomi on säilyttänyt perinteisen käsityön opetussuunnitelmissaan teknologia-oppiaineen sijasta. Teknologiakasvatusta annetaan kuitenkin muiden oppiaineiden sisällöissä läpäisyperiaatteella. Teknologisoitunut yhteiskunta tarvitsee mahdollisimman paljon kyvykkäitä työntekijöitä ja mahdollisimman vähän koulupudokkaita. Tässä tutkimuksessa selvitetään joustavan perusopetuksen oppilaiden teknisiä valmiuksia. Hypoteesina on, että heidän joukosta löytyy oppilaita, joiden teknologinen kompetenssi on keskimääräistä korkeampi. Toisin sanoen olettamuksena on, että joustavan perusopetuksen ryhmässä opiskelee oppilaita, joita voidaan pitää alisuoriutujina teknologisella alueella. Tutkimukseen osallistui 41 oppilasta viidestä eri pääkaupungin joustavan perusopetuksen ryhmästä. Aineisto kerättiin kolmella eri testillä, jotka mittaavat psykomotorista, kognitiivista ja affektiivista osa-aluetta. Näistä osa-alueista muodostuu oppilaan tekniset valmiudet, teknologiakompetenssi. Aineistosta analysoitiin testien välisiä korrelaatioita, keskiarvoja ja ryhmien välisiä eroja. Tämän lisäksi tuloksia vertailtiin laajempaan aineistoon. Joustavan perusopetuksen oppilaat menestyivät ryhmätasolla mitattuna keskimääräistä heikommin kognitiivisen osa-alueen testissä ja affektiivisen osa-alueen testissä. Psykomotorisen osa-alueen testissä tulokset olivat joko keskimääräiset tai keskimääräistä korkeammat. Yksilötasolla seitsemän oppilasta sai keskimääräistä korkeammat pisteet kaikista testeistä. Tulokset tukevat ajatusta perustaa teknologiaan painottava opetusryhmä niille joustavan perusopetuksen oppilaille, joiden koulunkäynti normaalissa luokassa on vaikeaa, tai joiden on vaikea ottaa vastaan perinteistä opetusta