How Do Corporate Owners Respond to Dividend Taxation?

Understanding how corporate owners respond to dividend taxation is essential in order to minimize the excess burden caused by it. Dividend taxes reduce the return on investment and may, therefore, distort savings and investment in the economy. Moreover, following the basic setting of a consumer's maximization problem, dividend taxation restricts the consumption funded with dividend, and therefore, may reduce the owner’s willingness to put effort on the firm. However, the empirical evidence of such real responses is somewhat controversial. In this study, I use comprehensive Finnish data on Finnish corporations’ main owners to pursue the existing literature and to provide empirical evidence from Finland. In the analysis, I observe years 2000-2013 and three different dividend tax schedules in use. The data include more than 600,000 observations during the research period. I quantify the intensity of the responses to dividend taxation with the elasticity of taxable income (dividend tax elasticity). The elasticity of taxable income is a key parameter in the efficiency analysis of income taxation. It indicates how much income subject to taxation changes as the net-of-tax rate changes; therefore, it captures most responses to taxation including reduced production, distorted investment decision and tax planning. The majority of the earlier empirical literature has used the Difference-in-Differences (DD) method and a change in the tax rate to estimate the elasticity. However, the recently developed bunching method has several benefits relative to the DD, including fewer assumptions required. The bunching method uses discontinuities in the dividend tax schedule to estimate the dividend tax elasticity. In Finland, the marginal tax rate on dividends increased from 26 % to 40.5 % at a dividend income level of €90,000 in 2006–2011. These kinds of tiers in the marginal tax rates are likely to induce bunching which can be used to estimate the elasticity of taxable income. By using discontinuities in the dividend tax schedule as a source of variation, I find exceptionally clear dividend responses to the increase in a marginal dividend tax rate. The bunching evidence is substantial, and the estimated dividend tax elasticity is approximately 0.5. Furthermore, I study investment responses induced by dividend taxes by exploiting reforms in the dividend tax schedule. While I show that dividend payments respond strongly to dividend taxation, my descriptive analysis of real responses does not suggest that firms facing a dividend tax increase decrease their real investments in the short run. In fact, the descriptive results suggest that most of the responses are related to tax planning such as income-shifting. This topic has not been studied empirically in Finland before. My thesis provides a credible estimate of dividend tax elasticity in Finland. The elasticity of taxable income is a key parameter in evaluating tax policy, as it helps policy planners to estimate the effect a tax cut or an increase may induce. However, the elasticity of taxable income is a function of the tax base and income shifting possibilities and incentives (such as differences among tax bases) among others. Thus, the broadness of the tax base and income shifting incentives need to be taken into account when planning reforms. In addition to the dividend tax elasticity estimate, this thesis provides further description of the behavioral responses and the Finnish income tax system. My descriptive results indicate that, in the short term, Finnish corporate owners are mainly responsive to dividend taxation through tax planning rather than through investment decisions. Thus, dividend income tax reforms motivated solely with short term investment growth effects should be treated with caution.Osinkoverotusta suunniteltaessa on tärkeää ymmärtää, kuinka voimakkaasti ja miten yrityksen ja niiden omistajat reagoivat verotukseen. Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että yrittäjät reagoivat palkansaajia voimakkaammin tuloverotukseen. Sekä teoreettinen että empiirinen tutkimus on kuitenkin ristiriitaista sen osalta, vaikuttaako osinkoverotus yritysten investointipäätöksiin vai heijastuuko se omistajien päätöksiin lähinnä verosuunnittelun muodossa. Tässä tutkielmassa tutkin osinkoverotuksen vaikutuksia listaamattomien yritysten ja niiden pääomistajien päätöksiin suomalaisessa järjestelmässä. Mittaan yrittäjien herkkyyttä reagoida osinkoverotukseen verotettavan tulon joustolla. Verotettavan tulon jousto mittaa, kuinka verotettava tulo muuttuu, kun veron jälkeen käteen jäävä osuus tulosta muuttuu. Joustoon kiteytyy valtaosa verotuksen vaikutuksista, kuten veronkierto, tulonmuunto, vähentynyt tuotanto ja vääristyneet investointipäätökset. Hyödynnän aineistoa vuosilta 2000–2013, jolloin käytössä on ollut kolme eri osinkoveroasteikkoa. Havaintoja aineistossa on yli 600 000. Vuodesta 2005 alkaen (pääomatulo-) osinkojen rajaveroasteikossa on ollut porras, esimerkiksi vuosina 2006–2011 rajaveroaste nousi 26 prosentista 40,5 prosentiin 90 000 euroa ylittävistä osingoista. Pääomistajilla on taipumusta kasautua tällaisille kynnyksille. Käyttämäni uudehko bunching-menetelmä hyödyntää veroasteikon epäjatkuvuuksien aiheuttamaa kasautumista verotettavan tulon jouston laskemiseksi. Valtaosa aiemmasta empiirisestä kirjallisuudesta hyödyntää veromuutosta ja DD-menetelmää verotettavan tulon jouston laskemiseksi. Bunching-menetelmällä on kuitenkin useita vahvuuksia DD-menetelmään verrattuna, liittyen muun muassa vaadittuihin oletuksiin. Tulokseni osoittavat, että omistajat kasautuvat poikkeuksellisen selvästi kynnyksille rajaveroasteikossa. Verotettavan tulon jousto on noin 0,5. Lisäksi tutkin osinkoverotuksen reaalisia vaikutuksia tarkastelemalla osinkoverouudistusten vaikutuksia yritysten reaali-investointipäätöksiin. Vaikka osingonmaksu reagoi voimakkaasti osinkoverotukseen, kuvailevassa analyysissä ei ilmene lyhyen aikavälin reaalisia vaikutuksia yritysten investointeihin. Sitä vastoin analyysini osoittaa, että valtaosa reaktioista on verosuunnittelua erityisesti tulonmuunnon kautta (tulojen siirtäminen osinkotulosta palkkatuloksi). Aihetta ei ole aiemmin tutkittu kattavasti suomalaisella aineistolla. Tutkielmani tarjoaa uskottavan verotettavan osinkotulon joustoestimaatin Suomessa. Estimaatti antaa työkalun osinkoveromuutosten vaikutusten tarkasteluun. On kuitenkin huomioitava, että mikäli osa verotettavan tulon vähenemisestä osinkotulossa siirtyy esimerkiksi palkkatuloon, ei osinkotulon jousto kerro muutoksista kokonaisverokertymässä. Jouston estimoimisen lisäksi analysoin osinkoverotuksen vaikutuksia omistajien investointipäätöksiin. Tulokseni tukevat kirjallisuuden uutta näkemystä, jonka mukaan osinkoverotuksella ei ole huomattavia vaikutuksia yritysten investointeihin. Siksi osinkoveromuutosten perustelemiseen lyhyen aikavälin investointi- ja kasvuvaikutuksilla tulee suhtautua varauksella