Tasapainoisen persoonallisuuden kehitystä tukeva kasvatus varhaislapsuudessa

Tutkimustehtävänä on määritellä tasapainoisen persoonallisuuden kehitystä tukevaa kasvatusta psykodynaamisen psykologian ja psykoanalyysin teorioiden ja tutkimusten pohjalta. Kasvatusta määritellään suhteessa kasvavan kasvuprosessiin: kasvatuksen tavoitteena on kasvavan itseymmärryksen ja autonomian lisääntyminen. Tutkimustulokset on suunnattu varhaiskasvatuksen ammattilaisille pedagogisen toiminnan suunnitteluun ja tavoitteiden tarkasteluun, mutta muutkin pienten lasten kasvattajat voivat hyödyntää tutkimustuloksia oman kasvatustoimintansa reflektoinnissa ja kehittämisessä. Tutkimustehtävän toteutus on edennyt psykodynaamisen psykologian teorioiden ja käsitteiden määrittelystä 0–6 -vuotiaan psyyken kehitysvaiheiden ja kehitystehtävien jäsennykseen, ja niiden pohjalta on määritelty persoonallisuuden tasapainoista kehitystä tukevaa kasvatusta. Tutkimustehtävän kaikki osavaiheet on toteutettu hermeneuttisen tekstin tulkinnan ja käsiteanalyysin menetelmiä hyödyntäen. Kehitysvaiheiden ja -tehtävien jäsennyksessä keskeisiä lähteitä ovat Margaret Mahlerin erillistymis-yksilöitymiskehityksen teoriaa selittävät teokset ja Veikko Tähkän (2001) esitys mielen rakentumisesta. Psyyken tasapainoista kehitystä tukevaa kasvatusta määritellään viitaten psyyken kehitystä, psykoterapiaa ja psykoanalyysia käsitteleviin kirjoituksiin, joissa kuvataan kasvattajan tai terapeutin toimintaa psyyken kehityksen mahdollistajana. Tulosten luotettavuutta lisää taustateorioiden yhteensopivuus tutkimuskohteena olevien ilmiöiden ontologisiin lähtökohtiin sekä väitteiden perustelujen johdonmukainen esittäminen, mikä on edellyttänyt laajaa ja syvällistä perehtymistä aihetta koskevaan kirjallisuuteen. Tutkimustuloksista ilmenee, että alle vuoden ikäisen kehitystehtävien onnistumista tukee mm. samana pysyvän ensisijaisen hoitajan tarjoama johdonmukainen tarpeiden tyydytys, liialta ärsyketulvalta suojelu, riittävän nopea rauhoittaminen, emotionaalinen lämpö ja läsnäolo sekä vauvan aloitteiden ja reaktioiden kunnioittaminen vuorovaikutuksessa. Kasvattaja tukee vauvan symbolikyvyn ja verbaalisen kyvyn kehitystä kannatellessaan lapsen ilmaisemia tunnetiloja ja peilaten paremman ymmärryksensä lapselle katseen, kosketuksen, hymyn ja äänen välityksellä. Alle kolmivuotiaan kehitystehtävien läpikäymistä kasvattaja edistää turvaamalla lasta harjoitteluvaiheessa mm. liikkumistaitojen opettelussa ja uudelleenlähentymisen vaiheen kriisissä etsien sopivan etäisyyden lapseen. Kasvattaja tukee lapsen autonomian tunnetta ja uusien toimintaa säätelevien mielikuvien rakentumista osoittamalla hyväksyntää ja ihailua lapsen suoriutumisista. Aggressioiden hallintaa kasvattaja tukee asettaessaan turvalliset rajat ja toimimalla rauhoittavana mallina, jolloin lapsi voi sisäistää rauhoittavan mielikuvan: itsesäätelyn kyky kehittyy uusien sisäisten rakenteiden myötä. Kasvattaja tukee yli kolmivuotiaan kehitystehtävien onnistumista mm. vahvistamalla lapsen käsitystä itsestään hyväksyttynä ja rakastettuna. Vaiheelle tyypilliset pienemmyyden, häpeän ja syyllisen tunteet on helpompi sietää kasvattajan auttaessa lasta vaikeiden tunteiden käsittelyssä: lapsen ei tarvitse suojautua ahdistusta herättäviltä tunteilta mielen tasapainoisuutta uhkaavalla tavalla, kun tunteet ja kokemukset saavat merkityksen ja mielekkyyden kasvattajan empaattisen ymmärryksen välityksellä. Varhaiskasvatuksessa lasten persoonallisuuden tasapainoista kehitystä voidaan tukea havainnoimalla lasten yksilöllisiä kehitystarpeita ja huomioimalla ne pedagogisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa. Yksilöitymisprosessia voidaan tukea mahdollistamalla turvallisten suhteiden syntyminen lasten ja kasvattajien välille. Kehitystehtävien työstämistä voidaan tukea luomalla virikkeelliset ja turvalliset puitteet lasten omaehtoiselle leikille, jossa lapsi voi mm. käsitellä ristiriitaisia tunteitaan ja harjoittaa autonomiaa. Riittävät ulkoilut ja liikkumisen salliminen mahdollistavat autonomiaa lisäävän motorisen kehityksen lisäksi aggressioiden purkamisen hyväksytyllä tavalla. Iloitseminen lapsen tekemisistä ja oppimisesta sekä luovan toiminnan mahdollistaminen tukevat aloitteellisuutta ja motivoivan Minäihanteen rakentumista. Tulokset vahvistavat varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin kirjattujen pedagogisten periaatteiden merkitystä lasten kehitykselle ja hyvinvoinnille (ks. STAKES, 2005). Kaikessa varhaiskasvatuksen pedagogisessa toiminnassa olisi tämän tutkielman valossa tärkeää huomioida, että jokainen lapsi tarvitsee kasvattajilta aidosti välittävää ja hyväksyvää suhtautumista sekä empaattista ymmärryksen välittämistä vaikeiden tunteiden käsittelyssä